10

Tämä ei ollut suuren ja voittoisan sankarin käynnistämä villi valloitusretki.
Tämä oli nurkkaan ahdistetun pienen surkimuksen väistämätön pakomatka.
Minun oli lähdettävä kauas pois. En aavistanut, että matka muuttaisi minua niin että se muuttaisi myös koko loppuelämäni.

Kun olin nuori, kuuntelin ihastuksella vanhempia ihmisiä, jotka olivat eläneet kauan ja muistelivat, kuinka erilaista elämä oli ennen.Mietin silloin, saisinko joskus itsekin ’senioriteettiaseman’ ja hohdon siitä, että olen elänyt entisinä aikoina?Tiedä häntä, ihaileeko tätä nyt kukaan, mutta itse ainakin ihailen 🙂 Neuvostoliiton aikana Hemmetti, olen elänyt Neuvostoliiton aikana! Olen elänyt ajan, kun kun TV:ssä oli vain kaksi mustavalkoista kanavaa ja kaikki oli […]

Suosittua radio-ohjelmaa kuunnellessa mietin, mitkä olisivat minun Elämäni ääniraidan tärkeät laulut. Tuleeko nyt juuri mieleen niitä parhaita, vaan kokeillaan, miten tämä menisi. (Kappaleiden nimissä on biisilinkit youtubeen) 1. Lapsuudessa kuultu aikuisten kappale, joka teki vaikutuksen. Meillä oli vain putkiradio sekä vanha laulukirja, jota lauloin läpi keinuessani pihalla kahden suuren hopeapajun välissä. Vedin sydämeni kyllyydestä ”Tuoll on mun kultani ain’ yhä […]

1

Onko sinullakin niitä? Lauluja jostain vanhalta ajalta, joita et kerta kaikkiaan pysty kuuntelemaan?  Sisukset kääntyvät nurin jo ensimmäisistä säkeistä ja radio on laitettava hiljaiselle. Silti kyyneleet valuvat ja olemuksesi valtaa pakahduttava suru siitä, mitä joskus oli – tai mitä ei koskaan ollutkaan, vaikka kaipaus oli. Minulle sellaisia kappaleita ovat erityisesti nuoruusajan biisit, pahiten ikävuosilta 14-17. Miksi ne tekevät niin kipeää? Minulle […]

Kun 1980-luvulla matkustin ensimmäisiä kertoja Roomassa, kaupunki oli täpösen täynnä pikkukauppoja, kahviloita, ostoksilla viihtyviä rouvia ja baaritiskeillä meluisasti vitsailevia herroja. Elämä näkyi ja kuului kaduilla päivän joka hetkenä. Via Nazionale Via Nazionale esimerkiksi oli kilometrin mittainen ostosparatiisi pienituloisellekin. Kenkäkauppoja silmänkantamattomiin kadun alusta loppuun.  Ihmiskontaktien kaupunki Kaikissa ikkunoissa mitä värikkäimpiä ja hienoimpia sandaletteja ja korkokenkiä, vain 39.000 liiraa! Tinkiäkin niistä sai […]

Interrail. ”Rue de la Manutention 14, s’il vous plaít” pyydämme kyytiä kolmen tytön retkueelle Marokon Casablancassa heinäkuussa 1980. Miehet puistelevat päitään. Pyydämme kauniisti, turhaan. Kukaan taksikuskeista ei suostu ottamaan meitä kyytiin.Mikä neuvoksi, istumme ihmettelemään. Janottaa, eikä meillä ole hajuakaan, miten toimia, sillä tulimme tänne, koska kiva poika Pariisin ja San Sebastianin välisessä junassa kutsui, ja me vastasimme ’kiitos mielellään, sopiiko […]

Lapsuuden lelut. En ollut kiinnittänyt niihin huomiota herran vuosiin, vaikka ne katsoa napittivat meitä aina telkkarin vieressä olevasta punaisesta nukensängystä, kun menimme lasten kanssa mummolaan. Lapset leikkivät niillä miten sattuu, joskus koirakin pääsi retuuttamaan, enkä ollut siitä moksiskaan.Pontus, Pörri ja Nallepalle, rakkaimmat lapsuuden leluni. Lapsuuden tärkeät lelut Vaan kun vanhemmistani aika jätti ja jäin ikään kuin orvoksi (yli 50-vuotiaana aikuisena) […]

Olen viimeistä kertaa lapsuudenkodissani Kouvolan Petäjätiellä. Huoneet ovat tyhjät, koko perhe paitsi minä ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Pohjattoman surullista – mihin se kaikki elämä, hälinä, nauru ja huuto katosi? Pohjattoman huono omatunto – miksi en käynyt useammin sitten kun hälinä, nauru ja huuto oli jo kadonnut, kun he olivat vanhoja, kun äiti jäi yksin? Äiti esteli kyllä, milloin milläkin verukkeella, […]

Täytän pian 60 vuotta. Elämänkaari. Täytän pian 60 vuotta. Tämä on minulle suuri yllätys ja ihmetyksen aihe – kuinka olen voinutkin pysyä hengissä tähän asti!?Miten tämä aika meni niin äkkiä?  Vastahan tulin Helsinkiin opiskelemaan ja koko maailma oli auki – ja takkikin 😉Eikä siitäkään niin hirmu kauan ole, kun kävin kansakoulua, luin simona  Viisikoita ja pelasin pesistä  pihalla kavereiden kanssa. Muistellaan yhdessä! […]

3

Sankarimatkalla  joudut kummallisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Saatat joutua pulaan, umpikujaan, huonoon seuraan.  Joudut myös yllättäviin tilanteisiin, joissa ns. ’normaalit’ säännöt eivät päde. Vaistosi, valppautesi ja nokkeluutesi on oudoissa tilanteissa hengenpelastajasi. Sosiaalinen tilannetajusi taas on matkasi sujuvoittaja, luottamuksen luoja ja hauskojen ystävyyksien sitoja. Sankarimatkalla olet aina itsesi ja luonteesi varassa. Silti muutama vinkki jo matkan kokeneelta voi olla hyvä pistää korvan taakse. 1.  Luota itseesi. […]

Jossain vaiheessa matkaa sankari löytää aarteen. Hänelle paljastuu ilmestyksen omaisesti elämän tarkoitus tai hän oivaltaa jotain tärkeää itsestään ja maailmasta. Hän löytää ‘ikuisen elämän eliksiirin’, joka tekee hänestä menestyvän lopuksi ikää. Näin määrittelee aarteen Joseph Campbell, myyttitutkimuksen guru 70 vuoden takaa. Saduissa ja tarinoissa aarre on usein jokin taikaesine, jonka avulla saadaan elämään ikuinen onni, voima ja yltäkylläisyys.  Aladdinin taikalamppu, […]

Sankarimyytissä sankarin paluu voi tapahtua kahdella tavalla. 1)  Valtavana voitonjuhlana, jossa sankari nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan supersankarina sen tähden, mitä hän on matkallaan saanut aikaiseksi. 2)  Hiljaisena guruna, muina miehinä paluuna, jossa sankari vain vaatimattomasti asettuu elämään tavallista elämäänsä ja jakaa oppimiaan viisauksia vain niille, jotka osaavat tulla kysymään. Minulle kyllä tarjottiin tuota ykkösvaihtoehtoa yllin kyllin. Heti  kun olin […]

Niin lähtee Moskova-Helsinki-pikajuna asemalta. Minua jännittää kovasti jo nyt.  Enää vuorokausi ja olen takaisin kotona. Toisaalta katselen ikkunasta ulos kauhunsekaisin tuntein. Onko Suomessakin tuollaista, mietin huolissani: rämettynyttä metsää, rähjäisiä kyliä, rumia, saastuneita kaupunkeja, välinpitämättömiä ihmisiä? Ihan hyvin voi olla, onhan kaikki jo nyt niin samannäköistä kuin Suomessa. Mitä lähemmäs Karjalaa saavumme, sitä enemmän minua alkaa pelottaa. Tiedättekö, sellainen mykkä kylmä […]

Vihdoinkin Moskova! Nyt ollaan jo paljon lähempänä kotia. Ja mieluisa yllätys: asemalaiturilla on tyyppejä kyltit käsissään: Room 6 dollars. Ystävällinen, nuorehko mies lähestyy meitä ja tarjoaa huonetta. Hän vaikuttaa fiksulta ja luotettavalta, ja puhuu englantia. Joo, mikä ettei, meidän vaan pitää hoitaa tämä P-O:n kameravarkaus ensin. Okei, minä odotan teitä, asemapoliisin toimisto on tuolla sivussa. ”Nyt asennetta”, sanon itselleni  hiljaa […]

  Mitä pidemmälle matka jatkuu, sitä tutummaksi maisema muuttuu. Venäjän puolella on jo koivujakin – ja Suomen kesäyön haju! Olen onnellinen! 31.7.1992. Tutustun junan ihmisiin. Ranskalainen Marie tankkaa venäjän fraasisanakirjaa, ruotsalainen Per-Olof valokuvaa innokkaasti kahdella kamerallaan, tanskalainen Helen lainaa korvalappustereoitaan ja saa minut haltioitumaan: kuinka kipeästi olenkaan kaivannut musiikkia! Ihanaa! (Oli hirmuinen virhe lähettää musiikkilaitteet kotiin Singaporesta. Olisin varmasti selvinnyt […]

Palataan sankarimatkaan. Sankari on vihdoin päässyt Siperian pikajunaan, istunut looshiin ja  voi turvallisesti  heittää hyvästit Kiinalle junan ikkunan läpi. Ei enää taistelua töykeän ja vihamielisen Kiinan kanssa! Ei  tuntikausien harhailua paikasta toiseen. Ei jonotusta, ei  yhtään  ’mei youta’ enää.  Olen matkalla kotiin, kuuden kuukauden ja 12.000 kilometrin jälkeen. Tässä vaiheessa sankari on vain huojentunut siitä, että selvisi hengissä pahimmista koettelemuksista […]

  Kaverit lähtivät Pekingistä, nyt nautin siitä kun saan kävellä yksin ja katsella kaikessa rauhassa elämää hutongeilla eli kujilla. Tuossa ukot pelaavat mahjongia pyykkinarujen alla, tuossa grillaavat sapuskaa kadulle kyhätyllä tiiligrillillä. Tuossa  joku myy tomaatteja pyörän päältä, tuossa omenoita. Tuossa korjataan mopoa, tuossa lapset juoksevat haavit kädessä ojalle pyydystämään pikkusinttejä. Kujilla tapahtuu kaikenlaista, vaan silti on hiljaista, koska ei ole […]

Kun matkailijalla on maha täynnä, on hänellä juhlamieli!  Sellaistahan elämä yksinkertaisuudessaan on – ja ilmeisesti kuulun yksinkertaisiin – kun saa tarpeeksi unta, ruokaa ja puhtautta, on onnellinen. Tässä junassa minullekin myydään ruokaa, ja parempi niin, koska matka kestää lähes kaksi vuorokautta. Edelleen oudoksuttaa, kuinka tyhjät styroxboxit on pakko heittää junan ikkunasta ulos. ”Heittäkää riisilaatikot ulos!! Heti!!!” kirkuu ravintolahenkilökunta sormi ojossa. […]

Kun sankari  tarinassa ajetaan loppuun ja murskataan  niin että hän ’kuolee’, hän joutuu kohtaamaan itsensä sellaisena kuin ei ole ennen itseään tuntenutkaan. Aivan avuttomana, heikkona, onnettomana, maahan lyötynä häviäjänä. Siinä on ratkaiseva testi. Oppiiko sankari siitä mitään? Oppiiko hän tarpeeksi kasvaakseen uudeksi  ja  löytääkseen tosivahvuutensa elämässä? 16.7.92 klo 18 Du Jian Hotel, Guyiang. Matkapäiväkirja. “Olen lopen väsynyt, eikä minulla ole koskaan […]

Anshounissa on maailman toiseksi suurimmat vesiputoukset, 75 metriä korkeat ja 81 metriä leveät Huangguoshu Waterfalls. Menen katsomaan jahka saan poliisiasiat selvitettyä ensin. Pistelen pitkin katuja kylmässä sateessa kohti Public Security Bureauta. Yangshuon influenssa on edennyt ’keuhkoon pistää ja yskittää’ –vaiheeseen, en ole juuri nukkunut. Poliiseista on tullut minulle uusi harrastus. Indonesiassa valokuvasin betonipoliiseja kadun varsissa ja juoksin pakoon eläviä PDI:n […]

1

Sankarimatkaan kuuluu se, että kun sankari on aivan loppu ja toivonsa heittänyt, taivaalta ilmestyy hyvä haltija tai auttaja, joka saa kaiken kääntymään parhain päin. Sankarilla ei itsellään ole useinkaan tähän osaa eikä arpaa, kuten ei ollut niihin rankkoihin vastoinkäymisiinkään. Asia vain on niin, että hyvä sankari lopulta pelastuu – merkillisten, vajavaisten ja epäuskottavien apurien avulla. Yleensä. (Joskus ei pelastu, mutta […]

Olin Yangshuossa  lopulta 9 päivää, siitä suurimman osan sairaana. Yhä kuumeisena päätän jatkaa matkaa  vuorokauden matkan päässä olevaan Anshouniin, koska siellä on maailman toiseksi suurimmat vesiputoukset – jotain nähtävää ja hyvällä tuurilla joku joka osaa vähän englantia. Ensin pitää matkustaa pari tuntia bussilla Guiliniin, josta pitää koettaa saada 8 tunnin  junalippu Anshounin yöjunaan. Junalipun ostaminen on v. 1992 Kiinassa kärsivällisyyslaji, Lonely […]

Neljä päivää sairastettuani syömättä ja juomatta, jaksan kävellä viereiseen pikkuravintolaan illalliselle. Varastettujen rahojen takia valitsen listalta edullisimman ruoan: Mongolian Stew, 2,50 juania eli n. 2 mk 50 penniä. (Lista on myös englanniksi, koska Yangshuo on kuuluisa sokeritoppavuorten kylä, jonne ovat jo löytäneet ensimmäiset ulkomaiset reppumatkailijat, kiinalaisten matkalaisten lisäksi). Annoksessa on ison lautasen täydeltä tummaa suikaloitua lihaa kastikkeessa ja riisiä. Syön […]

Vaikka inhottavimmat matkakokemukseni sattuivat vasta Anshounin junassa (luku 33), niin sankarin kuolema tapahtui Yangshuossa. (sankarimatkan kartta, ketä kiinnostaa) Se taistelu joka murskaa sankarin lopullisesti ja perinpohjaisesti, ja josta hän ei enää samana ihmisenä nouse. (sankarimatkan myytistä lisää) Saavumme Yangshuohon iltaseitsemältä 10 tunnin tauottoman bussissa istumisen jälkeen (lukuun ottamatta sitä puhumalla saatua pikku vessataukoa) – oma vikasi jos et arvannut varata […]

Istun liikkumatta reagoimatta bussillisessa kiinalaisia, joille olen joko ilmaa tai saastaa. Limaisen syljen tuntu poskillani: nyt jos koskaan tarvitsisin korvalappustereoitani! Vaan onneton halusin keventää reppuani ja lähetin nuo 300 grammaa jo Singaporesta kotiin. Kuinka raskas reppuni nyt onkaan ilman voimaannuttavaa musiikkia! Kun päästään Wuzhoun vanhanaikaiselle jokilaivalle, tunnelma muuttuu. Laiva lipuu hiljaa pitkin tyyntä vettä, maisema kuin menneisyydestä, kaikki on hidasta […]

Alku Kiinassa tuntuu mukavammalta kuin luulinkaan. Junalla Hong Kongista rajalle Lo Wu’hun, sieltä Shenzeniin ja edelleen Kantoniin eli Guangshouhun, tuntien junamatka, eikä muuta tarvitse tehdä kuin istua hiljaa ja nauttia maisemista. Lierihattuiset yksinäiset polkupyöräilijät aavalla riisivainiolla, manuaaliset tienrakennustyömaat, avoimet karjavaunut ohikulkevissa junissa, häkäpönttöauto tasoristeyksessä, sumuiset sokeritoppakukkukat, masentavan alkeellista teollisuutta, valtavat puolalaistyyliset kerrostalokolossit, kiinalainen ruoka riisiboksissa, junan hard-seat-osastot – paljon nähtävää […]

  Matkapäiväkirjasta: ”Hong Kong on paljon mukavampi suurkaupunki kuin Singapore. Merituuli leyhyttää ihan eri lailla ja kaupungilla on sielua. Kiinalaiset valomainokset ja fast food-kuppilat, pieniin tiloihin ahdetut kaupat ja hostelit, Chunking Mansions intialaisine ”salaravintoloineen” ja rihkamatukkukauppoineen, Star Ferry, Hong Kongin kukkula pilvenpiirtäjineen, epäystävällisesti huutelevat myyjät, yleinen rähjäisyys – kaikki on kotoisampaa ja omempaa kuin Singaporessa. Myös kotikutoisempaa, mikä tietysti on […]

”Helvettiin kaikki tyynni. Minäkin olen onnellinen. Olen kerrankin oikein täysin onnellinen. Ei ole muuta kuin nykyhetki. Se on maailman yksinkertaisin ajatus ja silti se on niin vaikea tajuta.” Näillä Norman Papermanin sanoilla olin hyvästellyt tuttavani Suomessa pitkälle marssille lähtiessäni puolisen vuotta aikaisemmin. Norman Paperman oli loppuunajettu newyorkilainen kustannustoimittaja, joka päätti jättää kaikennielevän työnsä ja muuttaa perheensä kanssa pitämään hotellia pienellä […]

This chapter is especially for Dini, Rachel and all international readers of this blog– a lot of pictures for  you, even though the story is still mostly in unexplicable Finnish 😀 Nyt joku voisi luulla, että edellisen luvun (Good Karma) jälkeen sankarimatka jo päättyykin. Sankarihan on löytänyt aarteensa ja loppu hyvin, kaikki hyvin, vai mitä? Ei suinkaan. Tästä kuulkaa ne […]

” If you plant mango, for sure you get mango, not rice” on Baban hindulainen elämänohje tiivistettynä. Seuraavina viikkoina tutkiskelen tätä argumenttia Tirtaganggassa, samalla kun minulle selviää, millainen mies olisi minulle hyvä. Käsi poskella katselen Babaa ja hänen tekemisiään ja ihmettelen, miten mies voikin olla noin läpeensä kiltti, lämmin ja huolehtiva kaikkia kohtaan ja silti myös miehekäs toimissaan. Hänellä on […]

  ”If you go to Bali, go to Tirtagangga.” ”Se on pieni hiljainen kylä, mutta siellä on Good Karma, kuppila jossa pojat soittelevat kitaraa iltaisin. Pidät siitä varmasti”, sanoi kanadalainen Lisa Yogyakartassa. Tällä ohjeella suunnistan Ubudin jälkeen Tirtaganggaan, 47 asukkaan kyläpahaseen. Useamman paikallisbussin jälkeen minut jätetään tienvarteen, josta on kilometri Tirtaganggaan. Astelen pitkin hiljaista kylänraittia kuin kuningas kulkureitten nauttien uinuvasta […]

Vietän Yogyakartassa kaksi viikkoa retkeillen ja koettaen parantua tuntemattomasta trooppisesta taudista. Vaan eihän kainuulainen lääkäriin mene. Ennen pitkää, kun  kuumeilu, vatsakivut ja  heikotus vaan jatkuvat, päätän, että maisemanvaihdos auttaa. Hankkiudun vuorille, nimittäin Mount Bromo-tulivuorelle. Yksi harvoja toimivia tulivuoria, joita pääsee kraaterin reunalle katsomaan. Kirjoittaudun kansainväliseen retkikuntaan, joka lähtee vaeltamaan ylös vuorelle noin klo 4.30 aamuyöstä. Jonossa tarvotaan pölyistä kapeaa polkua […]

Indonesialla on ollut kaksi presidenttiä, jotka ovat saavuttaneet puolijumalan aseman, eri  syistä tosin.Sukarno ja Suharto. Näitä kahta ei pidä sekoittaa, kun juttelee indonesialaisen kanssa. Sukarno oli itsenäisyystaistelija, ’kommunisti’, kansankiihottaja, naistenmies ja Indonesian ensimmäinen presidentti vuosina 1945-67.  Hänen ansiostaan Indonesia sai itsenäisyyden, mutta pian sen jälkeen myös itsevaltaisuuden. Suharto taas on oikeistolainen kenraali, joka kaappasi vallan Sukarnolta 1967, tapatti kommunistit armeijassa […]

1.5.1992. Yogyakartassa majoitun Delta Home Stayhyn Jalan Prawiroratamille, jota kulkuri-Pete suositteli minulle Malesiassa. ”Se maksaa hieman enemmän, mutta jos olet matkasta rasittunut, se on ihana paikka, koska se on niin siisti ja siellä on uima-allaskin.” Juuri oikea paikka trooppisen taudin kalvamalle matkailijalle. Nautin virkistävästä uima-altaasta ja rauhasta ja koetan saada edes yhden paahtoleivän teen kanssa alas. Paahtoleivästäkin tulee heti hirmuiset […]

Tässä kohtaa lienee vihdoin aika puhua sankarimatkan todellisesta motiivista. Moni sankari luulee lähtevänsä seikkailunhalun siivittämänä, vaikka matkan tiedostamaton tarkoitus on jotain vallan muuta.  Klassisissa sankaritaruissa sankari lähtee toteuttamaan uljasta tehtävää löytääkseen ikuisen elämän salaisuuden tai pelastaakseen oman yhteisönsä isosta pulasta. Todellisuudessa, siellä rivien välissä, sankari käy kovaa taistelua ahdistusta, häpeää, kelpaamattomuutta ja kuolemanpelkoa vastaan. ”Mikä minä olen? Kelpaanko mihinkään? Minun […]

2

 Kun olen maannut puolikuolleena (ameeban, campylon, punataudin tms. aiheuttamista) vatsakouristuksista koko sunnuntaipäivän, vipuan väkisin itseni liikkeelle taas maanantaina. Ei tänne ole makaamaan tultu, ja sitä paitsi pakko päästä ulos tästä saastuneesta rotankolosta.  Suunnistan Sunda Kelapan satamaan. Uskomaton nähtävyys, kuin menisi aikakoneella 1930-luvulle! Satama on täynnä vanhoja, kölittömiä puulaivoja, joita lastataan äärimmäisen hitaasti ihmistyövoimalla. Miehet laahustavat hitaasti jonossa, on hirveä helle, […]

  23.4.1992 Myanma Airwaysillä Jakartaan. Lentoasemalta keskustaan junalla. Rautatieasemalta yritän jaksaa jalan Jalan Jaksalle, mutta 40 asteen helteessä ja veden puutteessa en jaksa. Opaskirjan kartalla kilometrin matka onkin todellisuudessa kolme. Otan riksan loppupätkälle.   Jalan Jaksa on epämääräinen, hökkelöinen kuja keskellä epämääräistä, hökkelöistä asutusta. Mikä tahansa reppumajatalokatu missä tahansa Kauko-idän suurkaupungissa on aina ensiksi hirveän pelottava. Tiedät, että se vilisee […]

Sumatralta Singaporeen ristiriitaisissa tunnelmissa. Haikeata jättää hyvä porukka, vaan huojentavaa päästä yksin omien ajatustensa kanssa. Majoituin Lee’s Lodgeen Beach St. 75, kuudes kerros. Suuri halli täynnä kerrossänkyjä, miehet ja naiset sekaisin, kiinalainen vahtimestari istui pöydän takana ja valvoi järjestystä päivin öin. Lapsuusajan unelmani toteutui, kun pääsin kerrossängyn yläpedille. Sängyn pääty oli suurta liukuikkunaa vasten, jonka vedimme joka yö auki, jotta […]

Tähän väliin pitää kirjoittaa luku kadotetusta sankarista, koska tv:stä tuli elokuva ’Erämaan armoille’ – Into the Wild. Leffa (ja samanniminen kirja) kertoo tositarinan nuoresta seikkailijasta Christopher Mc Candlessistä, joka halusi koetella itseään elämällä Alaskan erämaassa yksin.  Hän oli tarmokas, suurisieluinen, pystyvä ihminen, silti hänelle kävi huonosti. Hän ei koskaan palannut sankarimatkaltaan. Minua hänen tarinassaan kosketti paitsi se, että hän niin […]

 Padangissa tiivistyy kaikki, mikä tekee yksin matkustamisen välillä kerrassaan viheliäiseksi. Kun paikka on hirveä persläpi, ihmiset töykeitä, majatalo kamala, sinä itse sairaana, eikä mikään muukaan onnistu, niin kyllähän se vetää mielen matalaksi. Eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa vastoinkäymiset. Oikein kontrastina viime viikkojen toverilliseen kaveriporukkaan. Matkapäiväkirjaan olen pyrkinyt kirjaamaan asioita maltillisesti – en ylenmäärin hehkuttaen, enkä myöskään ylenpalttisesti valittaen. Halusin […]

13.4.1992. Liftireissu Meninjausta Bukittinggiin opetti taas jotain tästä kulttuurista. Siinä kaksi pitkänhuiskeaa (täkäläisessä mittakaavassa) länsimaista blondia sortseineen peukalo pystyssä tienposkessa. Kaksi indonesialaista äijää pysähtyy rämähtäneellä pick-upillaan. Ai ettäkö etupenkille? Me kaikki neljäkö? Mitäköhän tästä tulee, mietin hieman epäluuloisena. Sydney vain virnuilee vieressäni innoissaan, jee liftataan! Eihän hän tiedä, että minulla on ollut hyvinkin epämiellyttäviä liftikokemuksia Euroopassa, ja nyt minut tuupitaan […]

Sankari on matkallaan pohjimmiltaan yksin,  silloinkin kun hänellä on joukko ystäviä ympärillään. Se on sankarimatkan juoni:  ihminen joutuu kohtaamaan omat kynnyskysymyksensä ja luonteensa testit lopulta yksin. Sankarimatkan kaavaan kuuluu sekin, että kaikki ystävät eivät ole tosiystäviä. Joskus sankaria petetään.  Sitä sankari ei tietenkään voi aavistaa, hänhän elää vain jännittävää seikkailua päivästä toiseen. Petos, josta nyt kerron, on ehkä vähäpätöinen. Kuitenkin […]

Mihin jäimmekään? Ai niin siihen, kun Jakartassa asuva Dale ilmestyi auvoiseen lepokoti-idylliimme ja halusi hieman actionia. Hän on aitoirlantilainen pikkukaupungin poika, rehellisesti suoraan sinisillä silmillään katsova pellavapää, että tokihan me kiinnostumme, kun hän kertoo, että hän kyllä tietäisi, mistä täällä saa sieniä ja miten niitä nautitaan ja miten ne vaikuttavat. Olemme yhteisö, joka on kokenut yhdessä jo yhtä sun toista. […]

Meillä ei ole vieläkään aikaa perehtyä Bukittinggiin. On kiire Meninjau-järvelle, jossa tiedämme ruttolaiva-ystäviemme Daven ja Richardin majailevan. Siellä on kuulemma maaseudun rauha ja hyvät lekotteluolot, juuri sitä mitä tarvitsemme raskaan viidakkovaelluksen jälkeen. Nukuttuamme yön yli  märissä vaatteissamme saamme viidakon ajaksi varastoidun omaisuutemme Batoursin toimistosta ja lähdemme kolkuttelemaan bussinrakkineella kohti Lake Meninjauta ja erästä tiettyä Beach Guest House -nimistä majataloa. (Sumatran […]

 On aika jatkaa matkaa syvemmälle viidakkoon. Aamuteen jälkeen keräämme riisireppumme ja sanomme poppamiehen perheelle ”Masura bagata!”, kiitos paljon! Koska eksyimme tänne, tarvitsemme poppamiehen vävyn johdattamaan meidät takaisin oikealle polulle. Hänpä lähteekin painattamaan niin että pakarat vain vilkkuvat, kun yritämme hätää kärsien hölkätä perässä.  Hänen kaikki 600 lihastaan ovat täydellisessä timmissä ja hänen paljaat jalkansakin lienevät vartavasten suunnitellut mutaisiin viidakko-olosuhteisiin. Jalkaterät […]

Bukittinggi. Ensiksi Indonesia näyttäytyy meluisana, päällehyökkäävänä ja ’riistävänä’, kun erilaiset palveluiden kaupustelijat koettavat aggressiivisesti napata vasta maahan tulleet viattomat, ennenkuin nämä tajuavat mikä on maan oikea hintataso. Amerikkalaistyttö Sydney ja minä raivaamme tiemme päällekäyvine tarjoajien läpi tyynesti korvaa kallistamatta. Olemme lopen uupuneita, hikisiä, syömättömyydestä ja juomattomuudesta heikkoja, vaan kävelemme omin jaloin kukkulaisen kaupungin läpi kohti halpoja majataloja. Valitsemme piskuisen, vaatimattoman […]

Polttelisi jo pian päästä kirjoittamaan sankarimatkan  pahimmasta kohdasta, ’kuolemasta’ . Käännekohdasta, kykloopin luolasta, jossa sankari  joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa, joutuu taistelemaan suurimman taistelunsa, häviämään  ja ’kuolemaan’. Ja  sen jälkeen kuin ihmeen kaupalla selviytymään, nyt muuttuneena, itsensä ja voimansa paremmin tuntevana sankarina. Nyt vain on niin, että  matkani oli puolen vuoden  mittainen, ja tuonne kykloopin luolaan jouduin vasta Yangshuossa, Kiinassa,  luvussa […]

Kuala Lumpur on paikka, josta minulla on erittäin   eksoottisia ennakko-oletuksia. Kuala Lumpur assosioituu lapsuuteni rätisevään höyryradioon, josta silloin tällöin uutiskatsauksesta kuului: ”Täällä Pasi Rutanen, Kuala Lumpur.” Ja karttapalloon, josta huvikseni etsin kaukaisia maita ja kaupunkeja, joilla oli erikoinen, kiinnostava nimi ja elämä varmaankin kuin Tuhannen ja yhden yön saduissa, lempikirjassani. Kuten Timbuktu, Sana, Ankara, Bombay, Libertyville – ja Kuala […]

3

  Aina joskus, kun tulee ihmisten kanssa puheeksi nämä  yksinseikkailumatkani,  joku sanoo: ”Kyllä sinä olet ollut rohkea nuori nainen, kun olet uskaltanut yksin lähteä tuommoisille reissuille.” Lähes tyrmistyn silloin: Minäkö rohkea, en minä ole koskaan ollut rohkea! Minä olen se tyttö, joka 10-vuotiaana seisoi viisi kuukautta yksin Tornionmäen koulun pihalla, koska ei uskaltanut mennä puhumaan kenellekään uudessa koulussa. Minä olen se 8- […]

Avainsanat

Seuraa ja tykkää :)

error

Kerro kaverillekin ;)

RSS
Follow by Email
Instagram