Täytän pian 60 vuotta.
Elämänkaari. Täytän pian 60 vuotta. Tämä on minulle suuri yllätys ja ihmetyksen aihe – kuinka olen voinutkin pysyä hengissä tähän asti!?
Miten tämä aika meni niin äkkiä?
Vastahan tulin Helsinkiin opiskelemaan ja koko maailma oli auki – ja takkikin 😉
Eikä siitäkään niin hirmu kauan ole, kun kävin kansakoulua, luin simona Viisikoita ja pelasin pesistä pihalla kavereiden kanssa.
Muistellaan yhdessä!
Olen yhä se sama ihminen kuin silloin, mielestäni. Vai olenko? Jotain tässä välissä on tapahtunut – mutta mitä?
Tiedän, etten ole yksin näine mietteineni.
Arvaan, että sinäkin joskus ihmettelet ajan raisua rientoa.
Mietit, miten sinusta tuli sinä, miten asiat vahingossa loksahtivatkin näin ja näin ja kuinka sitä on kummasti keploteltu huijari-syndroomasta huolimatta näihin päiviin asti.
Elämänkaari ja maailmanmuutos
Muistellaan yhdessä! Minä muistan jotain, sinä muistat jotain ihan muuta, yhdessä saamme kasaan mainion katsauksen sukupolviemme elämänkaaresta.
Elämänkaari-sarjassa pohdiskelen menneitä vuosikymmeniä, aikoja ja niiden muuttumista sekä ihmisen elämänkaarta lapsesta aikuiseksi ja siitä eteenpäin. Tule mukaan!
Mikä ihme on ihmisen elämä ja maailma siinä ympärillä?
Uusi joutilaisuus
Esimerkiksi tämä. Nyt kun elämääni on ilmestynyt uutta joutilaisuutta lasten tultua aikuisiksi, huomaan, kuinka voinkin kokea olemassaoloa kuin olisin itse lapsi taas: aistillisesti, yksinkertaisesti, vailla huolia.
Miltä ilma tuntuu kasvoilla tänään, miltä ulkona tuoksuu, mitä ötököitä pihalla on, millä tuulella tuo vastaan tuleva ihminen kadulla on ja minnekähän mahtaa olla menossa.
On aikaa olla tarkkaavaisempi.
On levollisuutta ja elämänkokemusta olla tuntematta suurempia huolia.
On yhtäkkiä halua tehdä asioita taas samalla tavoin kuin silloin kun oli pieni.
Tartun italian oppikirjoihin 35 vuoden tauon jälkeen, asetun olohuoneen matolle mahalleen vihkojen ja värikynien kanssa niinkuin viimeksi 10-vuotiaana ja voi että, miten olenkaan onnellinen!
Menen uimaan, enkä vain ui, vaan kellun ja pelleilen ja kokeilen erilaisia erikoisia omakeksimiä uimatyylejä niinkuin joskus lapsena.
Menen metsään ja kerään jänniä käpyjä, jos vaikka askartelisi näistä jotain.
Kaivan esiin kutimet ja ompelukset, nekin ovat olleet katkolla käytännössä 30 vuotta.
Ei minulla oikeasti ole niin paljon enemmän aikaa nyt kuin hetki sitten – on vaan kertakaikkiaan halu palata siihen, mikä olin, kun olin vielä lapsi ja nuori, eli vapaa.
On ihanaa olla taas vapaa kuin lapsi!
Vapaa kuin taivaan lintu!
Eikä se ole illuusiota, vaan ihan oikeasti osaan nyt olla huolehtimatta töistä, laskuista, politiikasta.
Ainakin näin kesällä 😉
Text and photos copyright Vaula Norrena
