13.4.1992. Liftireissu Meninjausta Bukittinggiin opetti taas jotain tästä kulttuurista. Siinä kaksi pitkänhuiskeaa (täkäläisessä mittakaavassa) länsimaista blondia sortseineen peukalo pystyssä tienposkessa. Kaksi indonesialaista äijää pysähtyy rämähtäneellä pick-upillaan. Ai ettäkö etupenkille? Me kaikki neljäkö? Mitäköhän tästä tulee, mietin hieman epäluuloisena. Sydney vain virnuilee vieressäni innoissaan, jee liftataan! Eihän hän tiedä, että minulla on ollut hyvinkin epämiellyttäviä liftikokemuksia Euroopassa, ja nyt minut tuupitaan […]
Kuukausi: huhtikuu 2013
Sankari on matkallaan pohjimmiltaan yksin, silloinkin kun hänellä on joukko ystäviä ympärillään. Se on sankarimatkan juoni: ihminen joutuu kohtaamaan omat kynnyskysymyksensä ja luonteensa testit lopulta yksin. Sankarimatkan kaavaan kuuluu sekin, että kaikki ystävät eivät ole tosiystäviä. Joskus sankaria petetään. Sitä sankari ei tietenkään voi aavistaa, hänhän elää vain jännittävää seikkailua päivästä toiseen. Petos, josta nyt kerron, on ehkä vähäpätöinen. Kuitenkin […]
Mihin jäimmekään? Ai niin siihen, kun Jakartassa asuva Dale ilmestyi auvoiseen lepokoti-idylliimme ja halusi hieman actionia. Hän on aitoirlantilainen pikkukaupungin poika, rehellisesti suoraan sinisillä silmillään katsova pellavapää, että tokihan me kiinnostumme, kun hän kertoo, että hän kyllä tietäisi, mistä täällä saa sieniä ja miten niitä nautitaan ja miten ne vaikuttavat. Olemme yhteisö, joka on kokenut yhdessä jo yhtä sun toista. […]
Meillä ei ole vieläkään aikaa perehtyä Bukittinggiin. On kiire Meninjau-järvelle, jossa tiedämme ruttolaiva-ystäviemme Daven ja Richardin majailevan. Siellä on kuulemma maaseudun rauha ja hyvät lekotteluolot, juuri sitä mitä tarvitsemme raskaan viidakkovaelluksen jälkeen. Nukuttuamme yön yli märissä vaatteissamme saamme viidakon ajaksi varastoidun omaisuutemme Batoursin toimistosta ja lähdemme kolkuttelemaan bussinrakkineella kohti Lake Meninjauta ja erästä tiettyä Beach Guest House -nimistä majataloa. (Sumatran […]
