Padangissa tiivistyy kaikki, mikä tekee yksin matkustamisen välillä kerrassaan viheliäiseksi. Kun paikka on hirveä persläpi, ihmiset töykeitä, majatalo kamala, sinä itse sairaana, eikä mikään muukaan onnistu, niin kyllähän se vetää mielen matalaksi. Eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa vastoinkäymiset. Oikein kontrastina viime viikkojen toverilliseen kaveriporukkaan. Matkapäiväkirjaan olen pyrkinyt kirjaamaan asioita maltillisesti – en ylenmäärin hehkuttaen, enkä myöskään ylenpalttisesti valittaen. Halusin […]
Sumatra
13.4.1992. Liftireissu Meninjausta Bukittinggiin opetti taas jotain tästä kulttuurista. Siinä kaksi pitkänhuiskeaa (täkäläisessä mittakaavassa) länsimaista blondia sortseineen peukalo pystyssä tienposkessa. Kaksi indonesialaista äijää pysähtyy rämähtäneellä pick-upillaan. Ai ettäkö etupenkille? Me kaikki neljäkö? Mitäköhän tästä tulee, mietin hieman epäluuloisena. Sydney vain virnuilee vieressäni innoissaan, jee liftataan! Eihän hän tiedä, että minulla on ollut hyvinkin epämiellyttäviä liftikokemuksia Euroopassa, ja nyt minut tuupitaan […]
Sankari on matkallaan pohjimmiltaan yksin, silloinkin kun hänellä on joukko ystäviä ympärillään. Se on sankarimatkan juoni: ihminen joutuu kohtaamaan omat kynnyskysymyksensä ja luonteensa testit lopulta yksin. Sankarimatkan kaavaan kuuluu sekin, että kaikki ystävät eivät ole tosiystäviä. Joskus sankaria petetään. Sitä sankari ei tietenkään voi aavistaa, hänhän elää vain jännittävää seikkailua päivästä toiseen. Petos, josta nyt kerron, on ehkä vähäpätöinen. Kuitenkin […]
Meillä ei ole vieläkään aikaa perehtyä Bukittinggiin. On kiire Meninjau-järvelle, jossa tiedämme ruttolaiva-ystäviemme Daven ja Richardin majailevan. Siellä on kuulemma maaseudun rauha ja hyvät lekotteluolot, juuri sitä mitä tarvitsemme raskaan viidakkovaelluksen jälkeen. Nukuttuamme yön yli märissä vaatteissamme saamme viidakon ajaksi varastoidun omaisuutemme Batoursin toimistosta ja lähdemme kolkuttelemaan bussinrakkineella kohti Lake Meninjauta ja erästä tiettyä Beach Guest House -nimistä majataloa. (Sumatran […]
On aika jatkaa matkaa syvemmälle viidakkoon. Aamuteen jälkeen keräämme riisireppumme ja sanomme poppamiehen perheelle ”Masura bagata!”, kiitos paljon! Koska eksyimme tänne, tarvitsemme poppamiehen vävyn johdattamaan meidät takaisin oikealle polulle. Hänpä lähteekin painattamaan niin että pakarat vain vilkkuvat, kun yritämme hätää kärsien hölkätä perässä. Hänen kaikki 600 lihastaan ovat täydellisessä timmissä ja hänen paljaat jalkansakin lienevät vartavasten suunnitellut mutaisiin viidakko-olosuhteisiin. Jalkaterät […]
Bukittinggi. Ensiksi Indonesia näyttäytyy meluisana, päällehyökkäävänä ja ’riistävänä’, kun erilaiset palveluiden kaupustelijat koettavat aggressiivisesti napata vasta maahan tulleet viattomat, ennenkuin nämä tajuavat mikä on maan oikea hintataso. Amerikkalaistyttö Sydney ja minä raivaamme tiemme päällekäyvine tarjoajien läpi tyynesti korvaa kallistamatta. Olemme lopen uupuneita, hikisiä, syömättömyydestä ja juomattomuudesta heikkoja, vaan kävelemme omin jaloin kukkulaisen kaupungin läpi kohti halpoja majataloja. Valitsemme piskuisen, vaatimattoman […]
Polttelisi jo pian päästä kirjoittamaan sankarimatkan pahimmasta kohdasta, ’kuolemasta’ . Käännekohdasta, kykloopin luolasta, jossa sankari joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa, joutuu taistelemaan suurimman taistelunsa, häviämään ja ’kuolemaan’. Ja sen jälkeen kuin ihmeen kaupalla selviytymään, nyt muuttuneena, itsensä ja voimansa paremmin tuntevana sankarina. Nyt vain on niin, että matkani oli puolen vuoden mittainen, ja tuonne kykloopin luolaan jouduin vasta Yangshuossa, Kiinassa, luvussa […]
