Jossain vaiheessa matkaa sankari löytää aarteen. Hänelle paljastuu ilmestyksen omaisesti elämän tarkoitus tai hän oivaltaa jotain tärkeää itsestään ja maailmasta. Hän löytää ‘ikuisen elämän eliksiirin’, joka tekee hänestä menestyvän lopuksi ikää. Näin määrittelee aarteen Joseph Campbell, myyttitutkimuksen guru 70 vuoden takaa. Saduissa ja tarinoissa aarre on usein jokin taikaesine, jonka avulla saadaan elämään ikuinen onni, voima ja yltäkylläisyys. Aladdinin taikalamppu, […]
sankarin tehtävä
Sankarimyytissä sankarin paluu voi tapahtua kahdella tavalla. 1) Valtavana voitonjuhlana, jossa sankari nostetaan jalustalle ja häntä palvotaan supersankarina sen tähden, mitä hän on matkallaan saanut aikaiseksi. 2) Hiljaisena guruna, muina miehinä paluuna, jossa sankari vain vaatimattomasti asettuu elämään tavallista elämäänsä ja jakaa oppimiaan viisauksia vain niille, jotka osaavat tulla kysymään. Minulle kyllä tarjottiin tuota ykkösvaihtoehtoa yllin kyllin. Heti kun olin […]
Niin lähtee Moskova-Helsinki-pikajuna asemalta. Minua jännittää kovasti jo nyt. Enää vuorokausi ja olen takaisin kotona. Toisaalta katselen ikkunasta ulos kauhunsekaisin tuntein. Onko Suomessakin tuollaista, mietin huolissani: rämettynyttä metsää, rähjäisiä kyliä, rumia, saastuneita kaupunkeja, välinpitämättömiä ihmisiä? Ihan hyvin voi olla, onhan kaikki jo nyt niin samannäköistä kuin Suomessa. Mitä lähemmäs Karjalaa saavumme, sitä enemmän minua alkaa pelottaa. Tiedättekö, sellainen mykkä kylmä […]
Kun sankari tarinassa ajetaan loppuun ja murskataan niin että hän ’kuolee’, hän joutuu kohtaamaan itsensä sellaisena kuin ei ole ennen itseään tuntenutkaan. Aivan avuttomana, heikkona, onnettomana, maahan lyötynä häviäjänä. Siinä on ratkaiseva testi. Oppiiko sankari siitä mitään? Oppiiko hän tarpeeksi kasvaakseen uudeksi ja löytääkseen tosivahvuutensa elämässä? 16.7.92 klo 18 Du Jian Hotel, Guyiang. Matkapäiväkirja. “Olen lopen väsynyt, eikä minulla ole koskaan […]
Neljä päivää sairastettuani syömättä ja juomatta, jaksan kävellä viereiseen pikkuravintolaan illalliselle. Varastettujen rahojen takia valitsen listalta edullisimman ruoan: Mongolian Stew, 2,50 juania eli n. 2 mk 50 penniä. (Lista on myös englanniksi, koska Yangshuo on kuuluisa sokeritoppavuorten kylä, jonne ovat jo löytäneet ensimmäiset ulkomaiset reppumatkailijat, kiinalaisten matkalaisten lisäksi). Annoksessa on ison lautasen täydeltä tummaa suikaloitua lihaa kastikkeessa ja riisiä. Syön […]
Istun liikkumatta reagoimatta bussillisessa kiinalaisia, joille olen joko ilmaa tai saastaa. Limaisen syljen tuntu poskillani: nyt jos koskaan tarvitsisin korvalappustereoitani! Vaan onneton halusin keventää reppuani ja lähetin nuo 300 grammaa jo Singaporesta kotiin. Kuinka raskas reppuni nyt onkaan ilman voimaannuttavaa musiikkia! Kun päästään Wuzhoun vanhanaikaiselle jokilaivalle, tunnelma muuttuu. Laiva lipuu hiljaa pitkin tyyntä vettä, maisema kuin menneisyydestä, kaikki on hidasta […]
Alku Kiinassa tuntuu mukavammalta kuin luulinkaan. Junalla Hong Kongista rajalle Lo Wu’hun, sieltä Shenzeniin ja edelleen Kantoniin eli Guangshouhun, tuntien junamatka, eikä muuta tarvitse tehdä kuin istua hiljaa ja nauttia maisemista. Lierihattuiset yksinäiset polkupyöräilijät aavalla riisivainiolla, manuaaliset tienrakennustyömaat, avoimet karjavaunut ohikulkevissa junissa, häkäpönttöauto tasoristeyksessä, sumuiset sokeritoppakukkukat, masentavan alkeellista teollisuutta, valtavat puolalaistyyliset kerrostalokolossit, kiinalainen ruoka riisiboksissa, junan hard-seat-osastot – paljon nähtävää […]
”Helvettiin kaikki tyynni. Minäkin olen onnellinen. Olen kerrankin oikein täysin onnellinen. Ei ole muuta kuin nykyhetki. Se on maailman yksinkertaisin ajatus ja silti se on niin vaikea tajuta.” Näillä Norman Papermanin sanoilla olin hyvästellyt tuttavani Suomessa pitkälle marssille lähtiessäni puolisen vuotta aikaisemmin. Norman Paperman oli loppuunajettu newyorkilainen kustannustoimittaja, joka päätti jättää kaikennielevän työnsä ja muuttaa perheensä kanssa pitämään hotellia pienellä […]
”If you go to Bali, go to Tirtagangga.” ”Se on pieni hiljainen kylä, mutta siellä on Good Karma, kuppila jossa pojat soittelevat kitaraa iltaisin. Pidät siitä varmasti”, sanoi kanadalainen Lisa Yogyakartassa. Tällä ohjeella suunnistan Ubudin jälkeen Tirtaganggaan, 47 asukkaan kyläpahaseen. Useamman paikallisbussin jälkeen minut jätetään tienvarteen, josta on kilometri Tirtaganggaan. Astelen pitkin hiljaista kylänraittia kuin kuningas kulkureitten nauttien uinuvasta […]
Tässä kohtaa lienee vihdoin aika puhua sankarimatkan todellisesta motiivista. Moni sankari luulee lähtevänsä seikkailunhalun siivittämänä, vaikka matkan tiedostamaton tarkoitus on jotain vallan muuta. Klassisissa sankaritaruissa sankari lähtee toteuttamaan uljasta tehtävää löytääkseen ikuisen elämän salaisuuden tai pelastaakseen oman yhteisönsä isosta pulasta. Todellisuudessa, siellä rivien välissä, sankari käy kovaa taistelua ahdistusta, häpeää, kelpaamattomuutta ja kuolemanpelkoa vastaan. ”Mikä minä olen? Kelpaanko mihinkään? Minun […]
Padangissa tiivistyy kaikki, mikä tekee yksin matkustamisen välillä kerrassaan viheliäiseksi. Kun paikka on hirveä persläpi, ihmiset töykeitä, majatalo kamala, sinä itse sairaana, eikä mikään muukaan onnistu, niin kyllähän se vetää mielen matalaksi. Eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa vastoinkäymiset. Oikein kontrastina viime viikkojen toverilliseen kaveriporukkaan. Matkapäiväkirjaan olen pyrkinyt kirjaamaan asioita maltillisesti – en ylenmäärin hehkuttaen, enkä myöskään ylenpalttisesti valittaen. Halusin […]
Klassisella sankarimatkalla (joka voidaan lukea opetuksena koko elämää varten) sankari siis lähtee matkaan, jonkun merkillisen oman idean, unen, näyn tai ilmestyksen perusteella. Näky on niin voimakas, että se pakottaa sankaria. Sankari lähtee ja siitä alkavat valtavat koettelemukset. 16-vuotias Jeanne d’ Arc näki unen, että hänen tulisi johtaa Ranskan sotajoukkoja Englantia vastaan. Nelson Mandela sai idean tasa-arvoisesta Etelä-Afrikasta ja meni vastarintaliikkeeseen, […]
