Niin lähtee Moskova-Helsinki-pikajuna asemalta. Minua jännittää kovasti jo nyt. Enää vuorokausi ja olen takaisin kotona. Toisaalta katselen ikkunasta ulos kauhunsekaisin tuntein. Onko Suomessakin tuollaista, mietin huolissani: rämettynyttä metsää, rähjäisiä kyliä, rumia, saastuneita kaupunkeja, välinpitämättömiä ihmisiä? Ihan hyvin voi olla, onhan kaikki jo nyt niin samannäköistä kuin Suomessa. Mitä lähemmäs Karjalaa saavumme, sitä enemmän minua alkaa pelottaa. Tiedättekö, sellainen mykkä kylmä […]
elämän opetus
”Helvettiin kaikki tyynni. Minäkin olen onnellinen. Olen kerrankin oikein täysin onnellinen. Ei ole muuta kuin nykyhetki. Se on maailman yksinkertaisin ajatus ja silti se on niin vaikea tajuta.” Näillä Norman Papermanin sanoilla olin hyvästellyt tuttavani Suomessa pitkälle marssille lähtiessäni puolisen vuotta aikaisemmin. Norman Paperman oli loppuunajettu newyorkilainen kustannustoimittaja, joka päätti jättää kaikennielevän työnsä ja muuttaa perheensä kanssa pitämään hotellia pienellä […]
This chapter is especially for Dini, Rachel and all international readers of this blog– a lot of pictures for you, even though the story is still mostly in unexplicable Finnish 😀 Nyt joku voisi luulla, että edellisen luvun (Good Karma) jälkeen sankarimatka jo päättyykin. Sankarihan on löytänyt aarteensa ja loppu hyvin, kaikki hyvin, vai mitä? Ei suinkaan. Tästä kuulkaa ne […]
” If you plant mango, for sure you get mango, not rice” on Baban hindulainen elämänohje tiivistettynä. Seuraavina viikkoina tutkiskelen tätä argumenttia Tirtaganggassa, samalla kun minulle selviää, millainen mies olisi minulle hyvä. Käsi poskella katselen Babaa ja hänen tekemisiään ja ihmettelen, miten mies voikin olla noin läpeensä kiltti, lämmin ja huolehtiva kaikkia kohtaan ja silti myös miehekäs toimissaan. Hänellä on […]
Olen siis seissyt tyhjän päällä jo jonkin aikaa, kun päätän hypätä vielä syvempään tyhjyyteen. Minulla ei ole suunnitelmaa. Lähtö on melko päätäpahkainen. Olen vain kuukausi aiemmin ollut lyhyellä lomamatkalla Thaimaassa, nähnyt siellä reppumatkaajia ja yllätyksekseni havainnut, että Kaukoitä on turvallinen yksinäiselle naisreissaajalle, paljon turvallisempi kuin vaikkapa Italia josta minulla oli jo kokemusta. (Muistattehan että tämä oli vuosi 1992, ennen internetiä […]
Tämä ei ollut suuren ja voittoisan sankarin käynnistämä villi valloitusretki.
Tämä oli nurkkaan ahdistetun pienen surkimuksen väistämätön pakomatka.
Minun oli lähdettävä kauas pois. En aavistanut, että matka muuttaisi minua niin että se muuttaisi myös koko loppuelämäni.
