Olen tehnyt ainakin kolme klassista sankarimatkaa elämässäni: 17-vuotiaana, 24-vuotiaana ja 32-vuotiaana.
Tosin niitä tehdessäni en tiennyt, että ne olivat sankarimatkoja.
Tutustuin sankarimatkan käsitteeseen kunnolla vasta matkojeni jälkeen.
SANKARIMATKAN MYYTTI (THE HERO MYTH)
1. KUTSU. Jokin mystinen ja selittämätön kutsuu sankaria ’matkalle’, eroon yhteisöstään.
2. LÄHTÖ. Sankari lähtee yksin, yhteisön vastustuksesta huolimatta.
3. MATKA. Sankari kokee suuria vastoinkäymisiä, taisteluita ja tappioita matkallaan.
4. AARRE. Sankari löytää aarteen. Hänelle paljastuu elämän tarkoitus tai hän oivaltaa jotain tärkeää. Hän löytää ’ikuisen elämän eliksiirin’, joka tekee hänestä menestyvän lopuksi ikää.
5. KUOLEMA. Jokin näistä taisteluista on ratkaiseva, joka nujertaa sankarin selän ja sankari ’kuolee’.
6. UUDESTISYNTYMINEN. Kuin ihmeen kaupalla sankari herää henkiin, toipuu, nousee ja kasvaa siitä vahvemmaksi, jopa voittamattomaksi.
7. PALUU. Pitkän matkan päätteeksi sankari palaa yhteisöönsä, tuo sinne eliksiiriä ja ottaa roolin joko juhlittuna voittajana tai hiljaisena guruna – tai sitten hän ei palaa, vaan tuhoutuu ja jää ikuisesti matkalleen, kadotetuksi sankariksi.
Tämä on hieno elämän opetus ja itse asiassa koko elämän vertauskuva. Siitä enemmän myöhemmin.
Tutustuminen sankarimyyttiin ja omat tiedostamattomasti tehdyt ’sankarimatkani’ saivat minut pohtimaan, kuinka usein elämässämme toteutamme jotain myyttiä, tarinaa tai mallia siksi koska olemme imeneet sen itseemme jo varhain ympäröivästä kulttuuristamme.
Sankarimatka revisited
Tämä on myös hyvä tekosyy palata vanhoihin kuviin ja tunnelmiin, jotka ovat olleet suljettuna yhteen salkkuun jo parikymmentä vuotta.
Kokeilen tässä jatkokertomuksessa myös, voisiko tällä tavoin näin ilmastomuutoksen aikana matkustaa matkustamatta minnekään.
TULE MUKAAN MATKALLE!
Tervetuloa mukaan, toivoakseni myös kehityskertomukseen!
3.2.1992 lähdin Helsingistä Aeroflotin lennolla kohti Moskovaa.
Siellä oli tarkoitus vaihtaa ja lentää Delhiin ja sieltä edelleen Bangkokiin.
Vain menolippu oli ostettuna, paluusta ei ollut tietoa.
Koko omaisuuteni oli pakattu 12 neliön varastoon Töölöntullinkadulla. Minulla oli pikku repussani kahdet sortsit ja pari T-paitaa.
Lainatakin annoin takaisin ystävälleni Katariinalle astuessani lentokenttäbussiin. Perillä en juuri tarvitsisi vaatteita. Tai mitään muutakaan, kuvittelin silloin.
PAKKO LÄHTEÄ
Tämä ei ollut suuren ja voittoisan sankarin käynnistämä villi valloitusretki.
Tämä oli nurkkaan ahdistetun pienen surkimuksen väistämätön pakomatka.
Minut oli sanottu irti työpaikastani puoli vuotta aiemmin, laman keskellä, ylitöistä uupuneena. Olin ollut firmani viidenneksi eniten työtunteja tekevä työntekijä, mutta se ei riittänyt. Mainosala petti jo kolmannen kerran. Samaan aikaan pitkä parisuhde päättyi. Asuntokin meni alta. Minusta alkoi tuntua että vaihtoehtoja ei ollut.
Minun oli lähdettävä kauas pois.
En silloin tiennyt, että tulisin seikkailemaan peräti puoli vuotta linjalla Thaimaa-Malesia- Indonesia – Hong Kong – Kiina- Venäjä.
Enkä osannut aavistaa, että matka muuttaisi minua niin että se muuttaisi myös koko loppuelämäni.
*** Kommentoi pitkin matkaa! Miten yleismaailmallinen sankarimalli on koskettanut sinua ja mitä se on sinulle tehnyt? Kysehän ei ole ainoastaan konkreettisesta matkasta, vaan mistä tahansa elämänvaiheesta tai koettelemuksesta, jossa tarvitaan ’sankarimatkan’ läpikäymistä! ***
text and photos copyright Vaula Norrena 1992/ 2013
Innolla odottelen uutta päivitystä.
Kummallista, mulla hiirulaisella on ollut saman tyyppinen suosikkilukemisto..
Jokaisen sankarin sisällä asuu iso hiirulainen ja jokaisesta hiirulaisesta kasvaa iso sankari tarpeen tullen. Se taitaa olla se sankarimyytin isoin opetus.
Kadehtittavan hieno idea tämä blogi.
Hei Markku,
Kiitos kannustuksesta!
Toivon myös keskustelua tänne blogiin. Toivottavasti tuossa matkan varrella tulee tuota sankaripohdintaa laajennettua niin, että se yllyttää ihmiset kertomaan omia ajatuksiaan ja esimerkkejään.
Aloitin tästä. Mielenkiintoinen näkökulma ja kerkesin jo pohtia omaa sankarimatkaani, josta kyllä löytyy nuo kuvaamasi vaiheet, vaikka en tuollaista maailmanmatkaa ole koskaan tehnytkään. Minun sankaritarini on seuraavanlainen: Rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen. Sitten elin onnellisena ja huolettomana kunnes tuli päivä että metsässä vaeltaessani kohtasin suden. Susi söi minut. Onneksi saapui Metsästäjä joka avasi suden vatsan ja henkeä haukkoen pääsin pois. Sitten olin Lumikki jolla oli seitsemän kääpiötä ja tosi paljon arkista työtä, aamusta iltaan. Nyt makaan lasiarkussa ja odotan prinssiä herättämään minut lasiarkustani;). Se mikä tapahtuu yksilölle kuuluukin johonkin suurempaan käsikirjoitukseen. Sankarimatakateoria on minulle uutta, mielenkiintoista.
Hei Rauni, hienosti käytät satuja oman elämäsi ymmärtämiseen!
Sadut käsittääkseni myös ovat elämän eri vaiheiden ja tilanteiden vertauskuvia, ja juuri siksi ne ovat vuosituhansia säilyneet.
Minulla on kaksi tytärtä, joista toinen rakassti pienenä erityisesti Lumikkia ja Bambia Disneyn piirretyissä, toinen taas samaistui Kaunottareen ja Hirviöön sekä Prinsessa Ruususeen. Kun tunnen tytöt, heidän luonteensa ja elämäntilanteensa (toinen esikoinen, toinen kuopus), ymmärrän hyvin miksi juuri nämä sadut olivat heille tärkeitä.
Olen joskus vetänyt tarinakoulutusta, jossa ihmisen piti valita lempitarinansa ja sitten pohtia, miksi juuri tämä tarina on vedonnut häneen lapsena tai aikuisena. Psykologiaan ja persoonallisuuteen nämä usein palautuvat, ja kokemuksiin, mitä itse kukin on kokenut.
Kiehtovaa!
Minä rakastin aina Viisikon Paulia (siis Georgea) joka oikeasti oli Paula (Georgina)
Tiina, Pauli oli minunkin suosikkini – taisi olla kaikkien tyttöjen?
Sitten löysin jonkun tyttökirjan, jossa Petra-niminen tyttö tekeytyi Petri-pojaksi ja meni poikakouluun, en enää muista miksi, mutta se oli tosi kova juttu!
Muuten hyvä mutta sankaritarina ei tarkoita varsinaisesti menemistä _jonnekin_. Tämä kaikki on enemmänkin päänsisäistä taistelua, matkustamista omaan itseensä, eikä niinkään ulkoiseen.
Vastaus ulkoisiin ongelmiin löytyy kun sisäisestä maailmasta. Ihmisen oman itsensä sisältä.
Toki, kiitos huomiosta!
Kirjaimellista tai kuvaannollista, klassinen sankarimatkan myytti tarkoitti kyllä aina myös konkreettista matkaa ulos kylmään maailmaan.
Jeesuksen hortoilut erämaassa, kokonaisten kansojen vaellukset, Jeanne d’ Arcin sotaretket, Napoleonin & co. sotaretket, Orfeuksen & co matkat Manalaan, tuhannet road-moviet jne, mitä näitä nyt on… 😉
à la Joseph Campbell: Sankarin Tuhannet kasvot