Kun olin nuori, kuuntelin ihastuksella vanhempia ihmisiä, jotka olivat eläneet kauan ja muistelivat, kuinka erilaista elämä oli ennen.
Mietin silloin, saisinko joskus itsekin ’senioriteettiaseman’ ja hohdon siitä, että olen elänyt entisinä aikoina?
Tiedä häntä, ihaileeko tätä nyt kukaan, mutta itse ainakin ihailen 🙂
Neuvostoliiton aikana
Hemmetti, olen elänyt Neuvostoliiton aikana!
Olen elänyt ajan, kun kun TV:ssä oli vain kaksi mustavalkoista kanavaa ja kaikki oli hirmu vakavaa!
Arvi Lindillä TV-ruudun kokoiset silmälasit, tumma puku ja haudanvakava ilme: ”Uutisista, Hyvää Iltaa!”
Kun lastenohjelmia tuli vain jouluna.
Kun lehdet, aikakauslehdetkin, olivat mustavalkoisia, eikä niissä ollut juuri lainkaan kuvia.
Olen elänyt ajan, kun koti lämmitettiin puilla. Keittiössäkin oli valurautainen liesi, johon sytytettiin tuli aamuisin.
Kun halot, perunat ja kala ostettiin aina torilta avoimen taivaan alta.
Kun torilla oli helppo-heikkejä.
Kun karkkipäivää ei ollut, eikä syöty karkkejakaan.
Kun jogurtti, suklaapatukat ja mehujää keksittiin (ihmeellistä, mahtavaa!).
Olen elänyt ajan, kun aikuinen ei voinut mennä Alkoon, koska joku saattoi nähdä. Kun vetskarin rikkoutuminen kesken päivän aiheutti suuren häpeän.
Kun lääkäriin lähdettäessä piti pukea pyhävaatteet päälle, vaikka oli korkea kuume.
Hidasta elämää
Olen elänyt ajan, kun kotona ei ollut edes lankapuhelinta, vaan Kajaanin vieraat tulivat yöjunalla heitellen pikkukiviä ikkunaan klo 5 aamulla.
Kun täti kutsui häihin kirjeellä, jonka posti hävitti ja kukaan ei tiennyt häistä ja äiti löysi kutsukirjeen itse postin lattialta kolme vuotta myöhemmin (!).
Kun aikuiset eivät vahtineet lapsiaan, vaan nämä saivat mennä avaimet kaulassa missä sattuu, kunhan tulivat illaksi kotiin.
Kun joka paikkaan käveltiin, kaverin luokse neljä km ja takaisin neljä km ja se oli normaalia.
Teknologian iso muutos
Kun tietsikoita ei ollut, vaan kaikki kopioitiin käsin kirjoitetusta kalkkeeripaperilla, kirjoituskoneella kalkkeeripaperilla tai myöhemmin edistyksellisesti eetteriltä haisevilla mustekopiokoneilla ja sitten vielä myöhemmin kalliilla kirjastossa olevilla valokopiokoneilla.
Kun opintokirjaan merkittiin kaikki käsin ja jos se hävisi, missään ei ollut arkistoa suorituksistasi (tapahtui minulle 1985).
Kun gradun valmistelu tehtiin käsin arkistokorteille.
Olen elänyt ajan kun pankkikortteja ei ollut, eikä pankkiautomaatteja, vaan raha oli pankissa, josta sai hakea käteistä ma-pe klo 9.15-16.15 välisenä aikana.
Kun matkustaessa joka valtiossa oli eri valuutta ja pitkälliset rahanvaihto-operaatiot.
Kun interrail keksittiin.
Kun itä-blokin maissa raha vaihdettiin hyvällä voitolla popliinitakkisilta sediltä kadunkulmassa ja sitten elettiin herroiksi.
Kun kouluvaaleissa kokoomusnuoretkin suitsuttivat Neuvostoliittoa.
On jännä nähdä, kuinka paljon maailma on ehtinyt muuttua minunkin elinaikanani 60 vuodessa.
Todella paljon.
Haluatko jatkaa listaa? Miten maailma on muuttunut sinun aikanasi?
