Vihdoinkin Moskova! Nyt ollaan jo paljon lähempänä kotia. Ja mieluisa yllätys: asemalaiturilla on tyyppejä kyltit käsissään: Room 6 dollars. Ystävällinen, nuorehko mies lähestyy meitä ja tarjoaa huonetta. Hän vaikuttaa fiksulta ja luotettavalta, ja puhuu englantia. Joo, mikä ettei, meidän vaan pitää hoitaa tämä P-O:n kameravarkaus ensin. Okei, minä odotan teitä, asemapoliisin toimisto on tuolla sivussa. ”Nyt asennetta”, sanon itselleni hiljaa […]
Seikkailu
Palataan sankarimatkaan. Sankari on vihdoin päässyt Siperian pikajunaan, istunut looshiin ja voi turvallisesti heittää hyvästit Kiinalle junan ikkunan läpi. Ei enää taistelua töykeän ja vihamielisen Kiinan kanssa! Ei tuntikausien harhailua paikasta toiseen. Ei jonotusta, ei yhtään ’mei youta’ enää. Olen matkalla kotiin, kuuden kuukauden ja 12.000 kilometrin jälkeen. Tässä vaiheessa sankari on vain huojentunut siitä, että selvisi hengissä pahimmista koettelemuksista […]
Neljä päivää sairastettuani syömättä ja juomatta, jaksan kävellä viereiseen pikkuravintolaan illalliselle. Varastettujen rahojen takia valitsen listalta edullisimman ruoan: Mongolian Stew, 2,50 juania eli n. 2 mk 50 penniä. (Lista on myös englanniksi, koska Yangshuo on kuuluisa sokeritoppavuorten kylä, jonne ovat jo löytäneet ensimmäiset ulkomaiset reppumatkailijat, kiinalaisten matkalaisten lisäksi). Annoksessa on ison lautasen täydeltä tummaa suikaloitua lihaa kastikkeessa ja riisiä. Syön […]
1.5.1992. Yogyakartassa majoitun Delta Home Stayhyn Jalan Prawiroratamille, jota kulkuri-Pete suositteli minulle Malesiassa. ”Se maksaa hieman enemmän, mutta jos olet matkasta rasittunut, se on ihana paikka, koska se on niin siisti ja siellä on uima-allaskin.” Juuri oikea paikka trooppisen taudin kalvamalle matkailijalle. Nautin virkistävästä uima-altaasta ja rauhasta ja koetan saada edes yhden paahtoleivän teen kanssa alas. Paahtoleivästäkin tulee heti hirmuiset […]
Kun olen maannut puolikuolleena (ameeban, campylon, punataudin tms. aiheuttamista) vatsakouristuksista koko sunnuntaipäivän, vipuan väkisin itseni liikkeelle taas maanantaina. Ei tänne ole makaamaan tultu, ja sitä paitsi pakko päästä ulos tästä saastuneesta rotankolosta. Suunnistan Sunda Kelapan satamaan. Uskomaton nähtävyys, kuin menisi aikakoneella 1930-luvulle! Satama on täynnä vanhoja, kölittömiä puulaivoja, joita lastataan äärimmäisen hitaasti ihmistyövoimalla. Miehet laahustavat hitaasti jonossa, on hirveä helle, […]
23.4.1992 Myanma Airwaysillä Jakartaan. Lentoasemalta keskustaan junalla. Rautatieasemalta yritän jaksaa jalan Jalan Jaksalle, mutta 40 asteen helteessä ja veden puutteessa en jaksa. Opaskirjan kartalla kilometrin matka onkin todellisuudessa kolme. Otan riksan loppupätkälle. Jalan Jaksa on epämääräinen, hökkelöinen kuja keskellä epämääräistä, hökkelöistä asutusta. Mikä tahansa reppumajatalokatu missä tahansa Kauko-idän suurkaupungissa on aina ensiksi hirveän pelottava. Tiedät, että se vilisee […]
Sumatralta Singaporeen ristiriitaisissa tunnelmissa. Haikeata jättää hyvä porukka, vaan huojentavaa päästä yksin omien ajatustensa kanssa. Majoituin Lee’s Lodgeen Beach St. 75, kuudes kerros. Suuri halli täynnä kerrossänkyjä, miehet ja naiset sekaisin, kiinalainen vahtimestari istui pöydän takana ja valvoi järjestystä päivin öin. Lapsuusajan unelmani toteutui, kun pääsin kerrossängyn yläpedille. Sängyn pääty oli suurta liukuikkunaa vasten, jonka vedimme joka yö auki, jotta […]
13.4.1992. Liftireissu Meninjausta Bukittinggiin opetti taas jotain tästä kulttuurista. Siinä kaksi pitkänhuiskeaa (täkäläisessä mittakaavassa) länsimaista blondia sortseineen peukalo pystyssä tienposkessa. Kaksi indonesialaista äijää pysähtyy rämähtäneellä pick-upillaan. Ai ettäkö etupenkille? Me kaikki neljäkö? Mitäköhän tästä tulee, mietin hieman epäluuloisena. Sydney vain virnuilee vieressäni innoissaan, jee liftataan! Eihän hän tiedä, että minulla on ollut hyvinkin epämiellyttäviä liftikokemuksia Euroopassa, ja nyt minut tuupitaan […]
Meillä ei ole vieläkään aikaa perehtyä Bukittinggiin. On kiire Meninjau-järvelle, jossa tiedämme ruttolaiva-ystäviemme Daven ja Richardin majailevan. Siellä on kuulemma maaseudun rauha ja hyvät lekotteluolot, juuri sitä mitä tarvitsemme raskaan viidakkovaelluksen jälkeen. Nukuttuamme yön yli märissä vaatteissamme saamme viidakon ajaksi varastoidun omaisuutemme Batoursin toimistosta ja lähdemme kolkuttelemaan bussinrakkineella kohti Lake Meninjauta ja erästä tiettyä Beach Guest House -nimistä majataloa. (Sumatran […]
On aika jatkaa matkaa syvemmälle viidakkoon. Aamuteen jälkeen keräämme riisireppumme ja sanomme poppamiehen perheelle ”Masura bagata!”, kiitos paljon! Koska eksyimme tänne, tarvitsemme poppamiehen vävyn johdattamaan meidät takaisin oikealle polulle. Hänpä lähteekin painattamaan niin että pakarat vain vilkkuvat, kun yritämme hätää kärsien hölkätä perässä. Hänen kaikki 600 lihastaan ovat täydellisessä timmissä ja hänen paljaat jalkansakin lienevät vartavasten suunnitellut mutaisiin viidakko-olosuhteisiin. Jalkaterät […]
Bukittinggi. Ensiksi Indonesia näyttäytyy meluisana, päällehyökkäävänä ja ’riistävänä’, kun erilaiset palveluiden kaupustelijat koettavat aggressiivisesti napata vasta maahan tulleet viattomat, ennenkuin nämä tajuavat mikä on maan oikea hintataso. Amerikkalaistyttö Sydney ja minä raivaamme tiemme päällekäyvine tarjoajien läpi tyynesti korvaa kallistamatta. Olemme lopen uupuneita, hikisiä, syömättömyydestä ja juomattomuudesta heikkoja, vaan kävelemme omin jaloin kukkulaisen kaupungin läpi kohti halpoja majataloja. Valitsemme piskuisen, vaatimattoman […]
Olen juuri vasta väkisin irtaantunut Koh Samuin turistiturvallisuudesta. Arvelen, että rahani ja uskallukseni riittävät maksimissaan kolmen kuukauden pyörimiseen Malesian Indonesian tienoilla. No, ne riittivät lopulta kuudeksi kuukaudeksi ja veivät minut mm. Sumatran viidakkoon villi-ihmisiä katsomaan, Balille poliittisiin mielenosoituksiin, läpi Kiinan hylkiönä syljeksittäväksi ja lopulta hitaalla Siperian pikajunalla Moskovan kautta kotiin. Vuosi oli 1992, ja Kaukoidässä oli vielä paljon paikkoja, jotka […]
Bangkokista Koh Samuille on 55 minuutin lento pikkukoneella. Kun koneesta astuu ulos, kasvoille humahtaa kuuma ja kostea trooppinen ilma. Aurinko paistaa kirkkaana ja kuumana, taivas on sininen, kookospalmut kohoavat korkeuksiin. Samuin lentokenttä on pelkkä palmupuusta rakennettu avoterassi, pieni sievä ja eksoottinen. Siitä avolava-pick-upilla kuoppaista hiekkatietä kohti Chaweng Beachiä ja Best Beach Bungaloweja, 8 km pitkän hiekkarannan mutkassa sijaitsevaa erittäin vaatimatonta […]
Olen siis seissyt tyhjän päällä jo jonkin aikaa, kun päätän hypätä vielä syvempään tyhjyyteen. Minulla ei ole suunnitelmaa. Lähtö on melko päätäpahkainen. Olen vain kuukausi aiemmin ollut lyhyellä lomamatkalla Thaimaassa, nähnyt siellä reppumatkaajia ja yllätyksekseni havainnut, että Kaukoitä on turvallinen yksinäiselle naisreissaajalle, paljon turvallisempi kuin vaikkapa Italia josta minulla oli jo kokemusta. (Muistattehan että tämä oli vuosi 1992, ennen internetiä […]
Tämä ei ollut suuren ja voittoisan sankarin käynnistämä villi valloitusretki.
Tämä oli nurkkaan ahdistetun pienen surkimuksen väistämätön pakomatka.
Minun oli lähdettävä kauas pois. En aavistanut, että matka muuttaisi minua niin että se muuttaisi myös koko loppuelämäni.
