Tämä matka on yhden tytön yksin seikkailu 90-luvulla, aikana ennen internetiä.
Samalla se on ihmisen kasvukertomus, välillä jännärikin.
Sikäli voisi olla hyvä lukea jutut aikajärjestyksessä 1-45.
Eli aloittaa vanhimmista jutuista, jotka kirjattu ylös 2013.
Hurja kokemus tuo laivamatkasi Sumatralle! Mekin mentiin Sumatralle Penangista Medaniin, mutta se oli aivan erilaista kantosiipialuksella, eikä kestänyt montaakaan tuntia. Indonesia oli kyllä paljon Malesiaa köyhemmän oloinen tuolloin ainakin. Seikkailumme meilläkin oli viidakkoreissulla pohjois-Sumatralle ”Orang Hutanien” elämään tutustumassa, mutta loppujen lopuksi reissusta jäi hyvät muistot ja jälkeenpäin voi nauraa tuolloin vähemmän mukavalle kokemuksellekin, kun viidakkojoen ylirämpimisen jälkeen oppaamme sai kiskoa iilimatoja irti jopa vatsoistamme, kirkumisemme säestämänä. Se oli sentään pientä siihen nähden, mitä kaikkea OLISIKAAN voinut sattua..
Joo Sara, tuon reissun jälkeen en ole juuri urputtanut junien myöhästelystä tms. pikku riesoista mitä täällä hemmotellussa Pohjolassa joskus vastaan tulee. Iilimadoista minullakin on hauska muisto interraililta Espanjan San Sebastianista, kun emme uskoneet että nuorisomaja voisi mennä kiinni klo 22, vaikka niin selvästi sanoivat – me menimme viihteelle ja takaisin tullessamme löysimme majatalon isot rautaportit suljettuina. Ei hätiä, onhan tässä puistoa ja nurmikkoa, eikun puun alle nukkumaan. Aamulla heräsimme iilimatoihin, joita oli otsassa, kyynärtaipeissa, säärissä, kaulassa…