Sankarimatka luku 29 Guangshou

Sankari Guangshou maisema 1

Alku Kiinassa tuntuu mukavammalta kuin luulinkaan.

Junalla Hong Kongista rajalle Lo Wu’hun, sieltä Shenzeniin ja edelleen Kantoniin eli Guangshouhun, tuntien junamatka, eikä muuta tarvitse tehdä kuin istua hiljaa ja nauttia maisemista.

Sankari Guangshou maisema 2

Lierihattuiset yksinäiset polkupyöräilijät aavalla riisivainiolla, manuaaliset tienrakennustyömaat, avoimet karjavaunut ohikulkevissa junissa, häkäpönttöauto tasoristeyksessä, sumuiset sokeritoppakukkukat, masentavan alkeellista teollisuutta, valtavat puolalaistyyliset kerrostalokolossit, kiinalainen ruoka riisiboksissa, junan hard-seat-osastot – paljon nähtävää nälkäiselle vaeltajalle.

Sankari Guangshou maisema 3

Entäs sitten Guangshou, SEZ-alueen (Special Economic Zone, jossa yrittäjyys sallitaan, jopa kannustetaan toisin kuin kanta-Kiinassa) kiinalaisittain vauras ja hyvinvoiva suurkaupunki.

Valtavat jättitaulumainokset ja lukemattomat pikkukaupat, no porttikongeissa löyhkää ja likaista on, mutta uudehkoja rakennuksia kumminkin. Lonely Planetin avulla löydän majatalon, josta suunnistan Qing Ping –markkinoille. Mutta on jo ilta ja markkinat ovat jo sulkemassa.

Sankari Guangshou markkinat1

 Jätteitä, rojua, pöydillä lojuvaa haisevaa kalaa ja lihaa täynnä olevan katetun kadun käveleminen on kuin astuisi jättikokoiseen navettaan – sillä erotuksella, että eläinten sijasta karsinoissa on puolialastomia ihmisiä, jotka peseytyvät, pelaavat korttia, nukkuvat toripöydillä tai tuijottavat eteensä tylsistyneinä. Asuvatko he täällä?

Sankari Guangshou markkinat lihanleikkaaja 3

Kuljeskelen kamerani kanssa ja uskaltaudun ottamaan kuviakin. Kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Niin, oikeastaan taidan olla heille ilmaa, niin välinpitämättömiä he ovat silloinkin, kun työnnyn lähelle kuvaamaan heidän käärmevatejaan, kissa- ja kanihäkkejään, kilpikonnia, mitä vaan.

Sankari Guangshou markkinat 2

Yksi tyyppi nylkee jotain hännällistä eläintä pesuvadissa, olisikohan tuo kissa tai pesukarhu?

Sankari Guangshou markkinat eläimet 6

Olen sen verran shokissa  kidutetuista eläimistä, että en täysin uskalla tajuta mitä näen. Kamera kertoo sen minulle myöhemmin.

Kyllä, tuohon pieneen häkkiin on sullottu ainakin 10 nuorta kissaa, tuskinpa ovat lemmikeiksi tarkoitettuja. Myös laihoja, takkuisia kettuja, mäyriä, pesukarhuja on pienissä ruostuneissa häkeissä pataa odottamassa pelokas katse silmissään.

Sankari Guangshou markkinat kisut 4

Sammakoita, käärmeitä ja kaloja leikataan ja suolestetaan elävältä niin että pysyvät pitkään elävinä verissään.

Sankari Guangshou markkinat vadit 5

Ilmiselvästi silminnähtävä kärsimys ei lotkauta kiinalaisia mitenkään. Suhtautuvatko he eläinkuntaan kuten me kasvikuntaan? Tietysti olen eräänlainen outojen olojen utelikko minäkin, kun kerran tänne olen tullut, mutta minulle tulee huono ja syyllinen olo jo pelkästään näiden asioiden näkemisestä, puhumattakaan tekemisestä.

Sankari Guangshou markkinat toripöytiä 8

Ehkäpä on parempi kääntää katseensa toisella puolella katua oleviin hepeneisiin yöpaitakauppoihin ja rasvaisiin konekorjaamoihin eläinhäkkien sijaan. Kuunnella polkupyörien suhinaa, kun ne seilaavat sekavissa rykelmissä sinne tänne.

Sankari Guangshou katu 12

Katsella pimeästä erottuvia värivaloisia pikkukioskeja, joista kantautuu äänekästä väittelyä, niin ainakin luulen, aika usein kiinan kieli kuulostaa äänekkäältä väittelyltä. En ymmärrä ainoatakaan kylttiä enkä sanaakaan mitä täällä puhutaan, mutta kovasti yrittämällä saan jostain jotain iltapalaakin ja voin todeta ensimmäisen päiväni Kiinassa onnistuneeksi.

Sankari Guangshou markkinat ukko 9Toisin käy seuraavana päivänä.

Aamu alkaa sillä, että kaksi rahanvaihtajaa katupoikaa paskiaista huijaa minulta 200 dollaria.

En oikein ymmärrä, miten siihen halpaan menen, kun jo vuosia sitten samanlaisesta rahanrullaamisesta varoitettiin Puolassa.

Siitä on kait liian kauan, ja sitä paitsi nuo huijarit osaavat hämätä hyvin olemalla ensimmäiset ystävälliset ja seuralliset kiinalaiset, mitä täällä näen. Niin leppoisasti, hauskan juttelevaisesti ja hyvällä englannilla tarjoavat palvelujaan, kun etsin pankkia.

Voi hemmetin hölmöä, kun tuohon lankesit! Lienee parempi luottaa tästedes vain epäystävällisiin kiinalaisiin (joita täällä kyllä riittää).

Kaksisataa dollaria tekee ison loven matkakassaani (ja pojille mukavan puolen vuoden kiinalaisen palkan) Nyt minulle jää laskujeni mukaan 45 juania eli n. 43 Suomen markkaa per päivä koko loppumatkani ajaksi ja sillä vain on pakko pärjätä kotiin asti.

Päätän kuitenkin, että en murehdi menetettyä rahaa ja että Kiina on ystävällinen maa.

Jos päätän, että Kiina on ystävällinen maa, se varmasti heijastuu kiinalaisiin ja sitä myötä elämäni täällä helpottuu.

HAH! Niinhän sitä länsimainen hyväuskoinen idealisti voisi luulla! Ehkä kannattaisi miettiä hetki sitäkin, miksi kiinan kielessä sana ’vierasmaalainen’ ja sana ’barbaari’ ovat yksi ja sama asia? Miksi opaskirjat varoittavat kiinalaisesta säälimättömyydestä? Miksi ne sanovat, että kiinalaisiin on erittäin vaikea saada mitään kontaktia?

Nyt minun on jo etukäteen pyydettävä anteeksi kaikilta kiinalaisilta, mitä tulen Kiinasta vuodelta 1992 kertomaan. Sanottakoon, että olen aina ihaillut ’wu weitä’, teotonta toimintaa, ja Laotse on suosikkifilosofini, johon turvaudun silloin, kun minulla on kaikkein vaikeinta. Pidän haikurunoista. Ihailen tai chi’tä. Arvostan valtavasti  keksimäänne paperia (ruudista en ole niin varma). Ihmettelen ainutlaatuisen kaunista ja erikoista kirjoitusjärjestelmäänne. Arvostan vanhaa kulttuurianne.

Vaan elävässä elämässä Kiina vuonna 1992 näyttäytyy minulle liian usein kamalana, säälimättömänä, rasistisena, fasistisena ja saastaisuuteen asti likaisena paikkana. Olen pahoillani.

Sankari Guangshou käärmeet ja katu 13

Olen siis päättänyt, että Kiina on ystävällinen maa. Mitä tapahtuu seuraavaksi. Astun paikallisbussiin mennäkseni venesatamaan lähteäkseni jokilaivalla kohti Wuzhouta, seuraavaa etappiani. Istun bussin takaosaan, normaalisti normaalille vapaalle paikalle.

Pian bussiin astuu normaali vanhahko mies, joka kävelee bussin perälle ja minusta ohi kävellessään – noin vain – muina miehinä – normaalisti – kuin asia olisi mitä luonnollisin – ja asiaankuuluvin – hän – sylkäisee – ison räkäklimpin – suoraan – silmilleni! En ehdi edes väistää, mutta klimppi ei osu silmiini, vaan poskeeni. Pyyhin limaklimpin pois paljaalla kädellä, ei ole paperia, pyyhin kättä housunlahkeeseen, muuten en reagoi millään tavalla.

Tapahtuiko tuo äskeinen todella!? Minun on vaikea uskoa, että se todella tapahtui. Vaan voisin vaikka vannoa, että vieruskaverini on salaa tyytyväinen, pidättelee hymyä tuossa. Bussin etuosasta näin myös vahingoniloisen virnistyksen. Muuten kukaan matkustaja ei ilmeen värähdykselläkään näytä, että tässä olisi sattunut mitään epätavallista.

On tämäkin maa! Ulkomaalaiselle ei myydä ruokaa, huudetaan vaan että ”meiyou!” (ei oo!) Tai aina ensin palvellaan kaikkia muita ja sitten vasta kun kaupassa ei ole enää muita asiakkaita, niin kauan odottanutta ulkomaalaista.

Sankari Guangshou tyly myyjä 14Silmiin ei katsota, epäystävällisesti tiuskitaan.

Pian opin senkin, että ulkomaalaista kutsutaan sanalla ”dog” ( koira) ja että pienet lapset saattavat juosta ulkomaalaisen perässä huudellen ”vuf vuf”.

Varastetaan rahat.

Syljetään kasvoille ja nauretaan vielä päälle.

Missä nyt on se nelituhatvuotinen hieno kiinalainen kulttuuri, josta meille kerrottiin koulussa?

… jatkuu…

(text and photos copyright: Vaula Norrena, Finland 1992/2013)

Seuraa ja tykkää:
error

Vaula

Kauan sitten olin seikkailija, valtiotieteilijä, mainonnan suunnittelija ja semiootikko. Sitten olin yrittäjä, äiti ja futisjoukkueenjohtaja. Nyt olen kuntapoliitikko, koiran kävelyttäjä ja kirjoittaja. Toki koko elämäni kaikkia näitä yhtä aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Sankarimatka luku 30 Wuzhou

pe elo 2 , 2013
Istun liikkumatta reagoimatta bussillisessa kiinalaisia, joille olen joko ilmaa tai saastaa. Limaisen syljen tuntu poskillani: nyt jos koskaan tarvitsisin korvalappustereoitani! Vaan onneton halusin keventää reppuani ja lähetin nuo 300 grammaa jo Singaporesta kotiin. Kuinka raskas reppuni nyt onkaan ilman voimaannuttavaa musiikkia! Kun päästään Wuzhoun vanhanaikaiselle jokilaivalle, tunnelma muuttuu. Laiva lipuu hiljaa pitkin tyyntä vettä, maisema kuin menneisyydestä, kaikki on hidasta […]
Kiina Wushou ihmiset odottavat junassa ja asemalla Vaula Norrena 1992

Avainsanat

Seuraa ja tykkää :)

error

Kerro kaverillekin ;)

RSS
Follow by Email
Facebook
Facebook
Instagram