Sankarimatka luku 15 Padang

Sankari Padang kurja kuppila

 Padangissa tiivistyy kaikki, mikä tekee yksin matkustamisen välillä kerrassaan viheliäiseksi. Kun paikka on hirveä persläpi, ihmiset töykeitä, majatalo kamala, sinä itse sairaana, eikä mikään muukaan onnistu, niin kyllähän se vetää mielen matalaksi. Eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa vastoinkäymiset. Oikein kontrastina viime viikkojen toverilliseen kaveriporukkaan.

Matkapäiväkirjaan olen pyrkinyt kirjaamaan asioita maltillisesti – en ylenmäärin hehkuttaen, enkä myöskään ylenpalttisesti valittaen. Halusin olla objektiivinen ja varsinkin koska ymmärsin, että se mitä kirjoitan ylös, vaikuttaa myös senhetkiseen mielentilaani.

Sankari  Hat Yai kaupunki Padangista olen kirjoittanut näin. ”15.4. 1992. Padang on kamala kuin Salerno. Ruma, teollinen, töykeä. Tosi surkea päivä. Huono hotelli, pilaantunut ruoka, ripulikuumeoksennustauti ja epäonnistunut lentolipun osto. Olo on kurja. Huoneessa ei edes valot pelaa. Haisee sikalalle ja on helvetillisen hikikuuma. Huomenna yritän pois täältä, joko no-show-paikalla Bataniin tai sitten Pekanbaruun, lennän, maksoi mitä maksoi, jonnekin pois.”

Todellisuudessa oloni oli kurjempi kuin kurja. Sairaana ja köyhänä ei ole kiva matkustaa yksin maassa, jossa ihmiset voivat milloin tahansa päättää olla ymmärtämättä puhettasi, vaikka kuinka olisivat matkatoimistovirkailijoita. Ja yksikin epäonninen kurja kuppilavalinta voi pilata matkaa pitkäksi aikaa. Vaan ei auta vajota itsesääliin. Parempi vaan jatkaa tekemisiään kuin kaikki olisi hyvin. Ennen pitkää asiat siitä jotenkin ehkä suttaantuvat.

Sankari Padang panadol Siispä positiivista eteenpäin suunnittelua: ”Sitten Singaporeen, mikä yhtäkkiä tuntuukin erittäin houkuttelevalta turismikohteelta. Siellä aion hoitaa raha-asiat, matkaliput, kontaktit Suomeen, vaihtaa kirjat parempiin jne jne.

Hyvällä säkällä ehkä pääsee jopa lämpimään suihkuun, en ole ollutkaan sitten kuin Suomessa viimeksi. Haluan myös nähdä tiedemuseon, eläintarhan, parit temppelit ehkä. Toivon tapaavani Heidin ja Saran tai Robin ja ruotsalaistytöt tai ainakin Kerstinin.”

Noin se yksinvaeltaja haikailee vanhoja matkakumppaneitaan, jospa joku heistä sattuisi samaan aikaan samaan paikkaan Singaporen 4-miljoonaisessa kaupungissa. Yllättävää kyllä, sellaista aina välillä sattui, vaikka mitään ei ollut sovittu (eikä ennen nettiä ja kännyköitä voinut sopiakaan mitään. Poste restante -kirjeitä käytettiin ainoastaan kommunikointiin kotimaan kavereiden kanssa. Nekin olivat usein väärään aikaan väärässä paikassa.)

Sankari Padang lehdet Ja kun on yksin karmeassa vatsataudissa jossain pimeässä hikihökkelissä, niin mitä tekee reppumatkailija? Alkaa opiskella Asian Business Weekistä alueen maiden bruttokansantuotteita, inflaatiota, lukutaitoastetta, lääkäritiheyttä ja niin edelleen! Pohtii ja vertailee.

Laatii niistä oikein taulukon matkapäiväkirjaan!

Sankari Padang bkt taulukkoNäin jälkikäteen voin vain ihmetellä uteliaisuuttani ja opiskeluintoani, sen verran paljon on monenlaista pikkutietoa kirjattu matkapäiväkirjaan – paikallisista museoista bongattua, harvoista englanninkielisistä sanomalehdistä, ihmisten kertomaa.

Yksinäinen matkailija kirjoittaa myös loputtoman määrä kortteja laajalle tuttavajoukolle kotimaassaan. Kun on pitkään yksin,  tai vieraiden ihmisten parissa, ihmiset merkitsevät enemmän. Sitä muistaa milloin mistäkin mielleyhtymästä ystäviä, työtovereita, naapureita, opiskelukavereita, entisiäkin. Ja haluaa muistaa heitä kaikkia kortilla – sillä tavalla oma olokaan ei tunnu ihan niin yksinäiseltä.

Sankari Padang kortit

Yksinäinen reppureissaaja jossain hirveässä perslävessä, keskellä ei -mitään soimaa itseään taas kerran: ”Mitä helvettiä minä täällä teen!!? Miksi ylipäänsä lähdin? Millaiseen jamaan olenkaan itseni saattanut! Mitä tässä kaikessa on järkeä?”

Silloin hänen päässään alkaa soida vanha Juice Leskisen biisi: ”Ei tärkeää oo, mä miksi lähden – on tärkeää, mä miks en jää, mä miks en jäääää…Voi teitä joista alkaa kuolemamme. Voi teitä joita vapaus kahlitsee. Kengät hankaa meidän jalkojamme….Ja tyhjään nurkkaan huutaa mykkä suu. Huutaa mykkä suu-uu, mä miks en jää, mä miks en jääää!”

Juice Leskinen: Per Vers runoilija. http://www.youtube.com/watch?v=ajnCvv98ruk

Sankari luku 13 mainos joukko Hän joutuu tunnustamaan itselleen, että niin, pakoonhan hän lähti elämäänsä. Vaan elämäänsä ei pääse pakoon sankarillisella seikkailumatkallakaan – pikemminkin päinvastoin. Juuri se kaukainen odysseuksen harharetki testeineen vastoinkäymisineen pakottaa ihmisen kohtaamaan itsensä ja tarkastelemaan, mistä puusta hänet onkaan veistetty. (Sankarimatkan myytistä täällä)

 Sankari luku 13 VaulaMikä hänessä on totta, mikä harhakuvitelmaa?

Mitkä ovat hänen vahvuutensa, mitkä heikkoutensa?

Mitkä piirteet tulevat esiin paineen alla? Mitkä niistä yllättävät, mitkä myönteisesti, mitkä kielteisesti? Tässä kohtaa yksinmatkailu kyllä lyö laudalta kaverimatkailun.

Yksinäisellä matkalla jos missään, ihmisen luonnetta testataan.

Minä silloin 21 vuotta sitten aloin Padangissa vasta hämärästi epämääräisesti pohtia, että ehkä yksin seikkaileminen ei olekaan se ”mun juttu”? Tai että se ei ehkä ole mulle se paras juttu?

Saattaa olla, että tässä on yksi tämän sankarimatkan tärkeimmistä teemoista: ”Elää yksin vai muiden kanssa?” Tämän ja monen muunkin asian selvittelyä jatketaan Singaporessa ensi kerralla!

Sankari Padang cokis olut

Seuraa ja tykkää:
error

Vaula

Kauan sitten olin seikkailija, valtiotieteilijä, mainonnan suunnittelija ja semiootikko. Sitten olin yrittäjä, äiti ja futisjoukkueenjohtaja. Nyt olen kuntapoliitikko, koiran kävelyttäjä ja kirjoittaja. Toki koko elämäni kaikkia näitä yhtä aikaa.

0 thoughts on “Sankarimatka luku 15 Padang

  1. Poste Restante, nimensä mukaisesti ’lepäävä/jäävä posti’ ei kulkenut perässäsi, vaan odotti sinua aina tietyssä paikassa niin kauan, kunnes tulisit hakemaan sen. Kun Suomessa lähettäjä laittoi osoitteeksi esim. Vaula Norrena, Poste Restante, Bukittinggi, Indonesia, niin sinne se meni Bukittinggin pääpostikonttoriin ja jäi odottamaan että tulisin henkilötodistuksellani sitä hakemaan.
    Kerroin kavereilleni suurinpiirtein suuntaviivoja missä tulisin olemaan mihinkin aikaan, esim. että todennäköisesti posti tavoittaa minut Bukittinggistä huhtikuun 2 ekaa viikkoa ja sen jälkeen taas Singaporesta jonkin aikaa. Kun postinkulku oli vielä hidasta, oli vähän arpapeliä ehtisikö ne kavereiden kirjeet/kortit siinä ajassa kun olisin niitä noutamassa, vaan muistan että tosi moni yhteydenotto tällä tavoin onnistui.
    Singaporessa postimies toi minulle pengottavaksi koko N-laatikon ja uteliaana tietysti panin merkille ne monet monituiset kirjeet Sirkku Nikki -nimiselle henkilölle.
    Helsingissä Poste Restante oli ja liekö vieläkin pääpostitalossa postikonttori 10:ssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Sankarimatka luku 16 Kadotettu sankari

la touko 11 , 2013
 Tähän väliin pitää kirjoittaa luku kadotetusta sankarista, koska tv:stä tuli taas elokuva ’Erämaan armoille’ – Into the Wild. Leffa (ja samanniminen kirja) kertoo tositarinan nuoresta seikkailijasta Christopher Mc Candlessistä, joka halusi koetella itseään elämällä Alaskan erämaassa yksin.  Hän oli tarmokas, suurisieluinen, pystyvä ihminen, silti hänelle kävi huonosti. Hän ei koskaan palannut sankarimatkaltaan.  Minua hänen tarinassaan kosketti paitsi se, että hän […]

Avainsanat

Seuraa ja tykkää :)

error

Kerro kaverillekin ;)

RSS
Follow by Email
Facebook
Facebook
Instagram