Käytännön vinkkejä sankarimatkalle, luku 45

3

Sankarimatkalla  joudut kummallisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Saatat joutua pulaan, umpikujaan, huonoon seuraan.  Joudut myös yllättäviin tilanteisiin, joissa ns. ’normaalit’ säännöt eivät päde.

Vaistosi, valppautesi ja nokkeluutesi on oudoissa tilanteissa hengenpelastajasi. Sosiaalinen tilannetajusi taas on matkasi sujuvoittaja, luottamuksen luoja ja hauskojen ystävyyksien sitoja.

Sankarimatkalla olet aina itsesi ja luonteesi varassa.

Silti muutama vinkki jo matkan kokeneelta voi olla hyvä pistää korvan taakse.


Sankari luku 13 Vaula

1.  Luota itseesi.

Olet joka tilanteessa itse yksin vastuussa elämästäsi, turvallisuudestasi, hyvinvoinnistasi. Kuljetpa yksin tai porukassa, sinun on luotettava eniten omaan arviointikykyysi. Kuulostele omaa harkintaasi. Se kertoo sinulle, miten milloinkin kannattaa toimia. Ja jos sinusta tuntuu, että jokin juttu ei ole hyvä idea, niin sitten se ei ole hyvä idea.

2.  Katso ihmisiä silmiin.

Silmät kertovat vaistonvaraisesti, keneen voi luottaa, keneen taas ehkä ei. Tunnistat kyllä epäilyttävät silmät: liian paljon kokeneet. lopen väsyneet ja kärsineet silmät, ovelasti vilkuilevat silmät tai kovat, pistävät, itsekkäät silmät. Näitä varo ja karta. Toki myös ystävälliset ja nauravaiset silmät voivat pettää. Mutta jos ne pettävät, niin aniharvoin kuitenkaan väkivaltaisesti.  Ystävälliset silmät jos pettävät, niin pettävät huijaamalla, eivät hengen viemällä. Valitse ystävälliset silmät.
Katsomalla silmiin luot myös itse kontaktin ja luottamuksen: näytät että sinun kanssasi on turvallista olla tekemisissä.
Paitsi arabimaissa naisena matkustaessa välttele katsekontaktia paikallisten miesten kanssa. He tulkitsevat sen seksuaaliseksi kutsuksi. Jos olet nainen, arabimaissa sinun on toimitettava asiasi asiallisesti, vain lyhyin vilkaisuin.

Sankari Kota Baru taistelulaji 2

3.   Ole utelias.

Ole kiinnostunut ympäristöstäsi. Mene paikkoihin, joissa paikallinen kulttuuri näyttäytyy. Toreille, markkinoille, temppeleihin, raveihin, kukkotappeluihin,  koteihin, tehtaisiin, työpajoihin, häihin, hautajaisiin.

Kurkista ovelta, tsekkaa että paikan henki on ystävällinen ja pyydä päästä sisään katsomaan. Tai ujuttaudu muiden matkassa muina miehinä.
Älä pelkää ottaa kontaktia paikalliseen väestöön. Voi olla, että kieli- ja kulttuurimuuri estää järkevän keskustelun, vaan hymy ja katsekin on jo arvokasta. Suunnattoman arvokasta, jos matkustat yksin.

4.  Hankkiudu hyvään seuraan.

Jos matkustat yksin, opi hankkiutumaan hyvään seuraan matkan päällä. Jos käytät esim. Lonely Planetissa suositeltuja majataloja, löydät niistä matkakumppaneita aina joksikin aikaa. Muiden kanssa on yleensä aina parempi kuin yksin.  Jos nämä muut vain ovat kohtalaisia seuralaisia.
Erilaiset ihmiset voi matkalla ottaa niinkuin työkavereina: heillä voi olla ihan eri maku ja mielipiteet ja silti tullaan toimeen. Erilainen seura myös vie sinua paikkoihin ja kokemuksiin, joihin et muuten tulisi menneeksi.
Jos matkustat kaverin tai kavereiden kanssa, huolehdi, että vietätte aikaa muidenkin ihmisten kanssa.
Paikallisiin ihmisiin tutustuminen on jopa helpompaa kaksin tai kolmin kuin yksin. Yksin matkustava on monessa maassa pelottava oudokki, vaan kaksi tai kolme herättävät kiinnostusta ja pääsevät helposti paikallisten juttusille. Kunhan nyt vain saavat aikaiseksi, eivätkä jää laiskuuttaan muhimaan pelkkään omaan seuraansa.

Sankari viidakko salapa 7 ryhmä

5.   Varo väsymystä.

Väsymys on suurin riskisi matkalla. Väsyneenä teet virheitä, astut harhaan, unohdat varoa (kuten minä unohdin varoa ”keitettyä vettä” majatalossa Jakartassa ja sairastin siksi kaksi kuukautta).
Väsyneenä vedät myös puoleesi huijareita ja hyväksikäyttäjiä paljon enemmän. He tunnistavat haavoittuvuutesi ja iskevät.
Väsyneen ihmisen aura on heikko, eikä suojele tarpeeksi, niin se vain on. Pysy silloin majatalossa lepäämässä.
(Ainoa kerta, kun kimppuuni on hyökätty fyysisesti, tapahtui Helsingissä Vanhan kuppilassa, kun olin lopen uupunut ja olisin halunnut mennä kotiin, mutta kaverini jankkasivat mukaansa. Sisällä yhtäkkiä tuntematon tyyppi hyökkäsi ja kaatoi minut maahan.)

6.  Pysy hengissä.

Seikkailun nimissä tekisi varmaan mieli tehdä kaikenlaista erikoista, vaan älä ota tyhmiä riskejä. Älä leiki elämällä ja kuolemalla. Pysy hengissä. Olet sen velkaa itsellesi, kavereillesi ja perheellesi.


7.  Huolehdi hyvästä tuulestasi.

Matkustaminen vierailla mailla on rasittavaa. Koko ajan pitää skarpata, että osaa toimia kyseisessä kulttuurissa, että löytää tiensä perille, että ei joudu huijatuksi, että jaksaa sulattaa kaikkea näkemäänsä.
Tunnista myös henkinen väsymisesi ja anna itsellesi hermolepoa tarpeen mukaan.
Tärkein hermolepolääke useimmille on hyvä musiikki. Musiikilla taiot itsesi toiseen aikaan ja paikkaan hetkessä, vaikka juuri silloin olisit köytetty kiinni ruttolaivan kannella karmeassa helteessä ilman ruokaa ja juomaa 48 tuntia putkeen. Musiikilla saat hyvän tuulen hankalissakin olosuhteissa – pidä siis aina mukanasi valikoima lempimusiikkiasi.

8.  Huolehdi myös muonituksesta.

Sinulla pitää olla aina mukanasi pieni vararavintomäärä, aina. Suolapähkinäpussi, karkkipussi ja vesipullo. Aina. Koska missä tahansa saatat joutua tilanteeseen, että ruokaa ja juomaa ei vain ole saatavana koko päivänä. Bussi hajoaa, aikataulut pettävät, eksyt ei-minnekään tai lähiseudulla ei kertakaikkiaan ole kauppaa kymmenien kilometrien säteellä.
Muista muutenkin syödä hyvin. Ainainen ramppaaminen kuluttaa energiaa enemmän kuin normioleminen kotona.

Sankari Padang kortit

9.  Pidä matkapäiväkirjaa.

Kirjoita ja valokuvaa näkemääsi ja kokemaasi. Ihan tavallisiakin tapahtumia ja näkymiä. Luulet, että elämykset ovat niin isoja, että muistat ne kyllä, vaan lopulta et muistakaan puoliakaan. Ainakaan enää 10-20 vuoden kuluttua. Sitä paitsi 10-20 vuoden kuluttua löydät kuvista ja teksteistä sellaisiakin juttuja, joita et tiennyt niissä olevankaan.
Matkapäiväkirja on tärkeä siksikin, että saat purkaa mieltäsi ja analysoida ajatuksiasi. Kun kirjoitat tunnelmasi ylös tai kerrot ne videopäiväkirjaan, joudut samalla ajattelemaan ne tarkemmin. Se lisää ymmärrystäsi, että mitä tässä nyt tapahtuikaan.
Jos pidät matkablogia kavereillesi, pidä sen ohella myös yksityistä matkapäiväkirjaa. Siihen saat vuodattaa katkerimmankin kalkin tarvitsematta pelätä että joku nauraa sinulle.
Nykyaikana, kun on mahdollista skypettää ja fesettää kotiin, sankarimatkaaja toki voi huojentaa mieltään ja saada konsultaatiota viisailta ystäviltä pitkin matkaakin. Suosittelen lämpimästi.

10.  Puhu kieliä. 

Opettele muutama lause sen maan kieltä, jossa kulloinkin olet.  Iloisesti sanottu ’Ni hao!’  Kiinassa  (Moi! Mitä kuuluu?), ’Terima kaseh!’ Indonesiassa (Kiitos!) tai ’Bikääm?’ arabimaissa (Mitä maksaa?) murtaa jo jään ja saat ystävällisempää kohtelua, vaikka kaiken muun selittäisitkin englanniksi.
Se että yrität edes vähän, herättää sympatiaa ja luottamusta sinua kohtaan. Voit saada ystäviä jo muutamilla lauseilla.
En ikinä unohda Italiaa 80-luvun alussa. Kukaan ei puhunut mitään muuta kieltä kuin italiaa. Ummikkona fraasisanakirja käteen ja reippaasti kauppaan: ”Buon giorno, signor! Vorrei un po di questa.. e questa” ja tuotteet sormella osoittaen. Kauppias kuin kauppias puhkesi siitä innokkaaseen ylistyslauluun ”OOO Signorina parla italiano!! Che bello!” jne. Tämä kannusti  opettelemaan lisää ja kolmessa viikossa opin kommunikoimaan auttavasti. Sain kavereita minne meninkin ja sain jopa kesätyötä tarjoilijana pienen sardinialaisen kylän diskossa. Näin tulin jääneeksi maahan koko kesäksi.

11.  Hyväksy kurjuus.

Hyväksy jo lähtökohtaisesti se, että matkalla on paljon myös tylsää. Loputonta odottelua, tylsää talsimista rumassa maisemassa, väärinkäsityksiä ja sen johdosta lisää tylsää talsimista. Sairastamista, väsymistä, kyllästymistä.
Oleellista on tunnistaa kulloinenkin kurjuus ennenkuin se pääsee liian pahaksi. Ja tehdä sille jotain. Lepoa, musiikkia, hyvää ruokaa, hemmottelua aina väliin riittävästi, niin jaksaa taas sitä talsimistakin.
Matkalla kohtaa myös sellaista kurjuutta, jolle ei voi juuri mitään muuta kuin kovettaa mielensä ja mennä ohi. Raajarikkoja kerjäämässä, likaisia pikku lapsia ilman vaatteita, nuoria tyttöjä myymässä itseään, hökkeliä hökkelin perään. Kaikkia näitä ei tarvitse perata läpikotaisin itsensä sivistämisen merkeissä. Ihmisellä on myös oikeus suojella itseään.
(Minulla oli tapanani pitää repussa kovia karamelleja ja ilmapalloja. Jos osuin johonkin köyhään kylään, jossa oli paljon paitaressuja lapsia, annoin heille karkkeja ja ilmapalloja. Rahaa koetin välttää antamasta, neuvojen mukaan.)

Sankari Bali Life 4

12.  Siltä varalta ettei käy huonosti.

Siltä varalta, ettei kaikesta valppaudesta ja viisaudesta huolimatta kävisi huonosti. Pidä valokopioita passisi henkilötietosivusta takataskussa, repun taskussa, lompakossa, monta aina mukanasi. Kirjoita noihin kopioihin myös tärkeimmät puhelinnumerot Suomessa: perheesi tms (liikenneonnettomuuden varalle) Jos sinulla on koru, jossa lukee nimesi, pidä sitä ylläsi. (Paitsi jos se on niin arvokas, että houkuttelee ryöstäjiä).
Pidä pientä hätävararahaa piilotaskussa housuissasi sekä toista hätävararahaa piilossa repussasi. Nämä ovat hätävaroja, joihin ei kosketa missään olosuhteissa, paitsi todellisen hädän tullen. Tietysti olet seivannut myös käyttörahasi pariin eri paikkaan niin, ettei lompakossasi koskaan ole liikaa rahaa ryöstäjille.
Tokihan sinulla on repussasi myös kirjallinen puhelinmuistio siltä varalta, että menetät puhelimesi. Ei ole myöskään huono idea olla tietoinen paikallisista hätänumeroista ja Suomen suurlähetystöjen numeroista niissä maissa, joissa matkustat.
Nämä kaikki toimivat ennaltaehkäisevästi kuin sateenvarjo. Kun sinulla on ne mukanasi, tiedät, ettet todennäköisesti tule niitä tarvitsemaan. 🙂

Sankari Good Karma  vaula 213.   Ole vapaa kuin taivaan lintu.

Olet lähtenyt matkalle saadaksesi olla vapaa, saadaksesi kokea jotain uutta ja jännää, nähdäksesi maailmaa. Toivottavasti sinulla on tarpeeksi aikaa ja toivottavasti et ole ohjelmoinut itsellesi älytöntä määrää maita ja kilometrejä katettavaksi.
Koska matkan ideahan on kulkea vapaana kuin taivaan lintu. Tarttua hetkeen, jonka elämä tänään tarjoaa.  Ja kääntää iloksi satunnaiset vastoinkäymisetkin.
Eihän tässä pakko ole juuri sinne ja sinne silloin ja silloin päästä. Koska sinnehän pääsee lopulta vaikka menisi tuonne tai tuonne.

 Sillä lopulta sankarimatkassa ei ole kyse niin ja niin monen paikan näkemisestä.

Vaan oman sielunsa ja oman vahvuutensa, oman vapautensa näkemisestä tässä elämän hullunmyllyssä, missä se milloinkin onkaan.

Hauskaa ja jännittävää matkaa!

Seuraa ja tykkää:
error

Vaula

Kauan sitten olin seikkailija, valtiotieteilijä, mainonnan suunnittelija ja semiootikko. Sitten olin yrittäjä, äiti ja futisjoukkueenjohtaja. Nyt olen kuntapoliitikko, koiran kävelyttäjä ja kirjoittaja. Toki koko elämäni kaikkia näitä yhtä aikaa.

3 thoughts on “Käytännön vinkkejä sankarimatkalle, luku 45

    1. Oijoi, Sankarimatkaajan äiti – blogista olisi tullutkin melkoinen pelkojen luettelo ja toisenlainen, ehkä huvittavampi tarina. Molemmat sankarimatkaajat ovatkin annostelleet tietoa matkoistaan pienellä lusikalla, ja muutenkin kieltäneet mainostamasta…

  1. Voi Tiina,

    Sankarimatkaajan äitinä on nykyään niin paljon helpompaa kuin entiseen etanapostin aikaan!
    Lapselle voi soittaa kännykkään, voi chättäillä whatsupissa ja facebookissa, voi jopa skypettää! Edellyttäen tietysti, että sankarimatkaaja on netin ulottuvilla, mitä ei välttämättä tapahdu moneen viikkoon tuolla Laosin suunnalla.
    Ja kun netti on huono ja kallis, ja kännykkä varastettu, niin ollaan sitten ilman ja pelätään, että lapsi on KUOLLUT! (tai raiskattu ja pahoinpidelty pimeällä kadulla)
    Kun itse olin sankarimatkaaja, niin vaikka laitoin postikortin pari kertaa viikossa, joskus meni kolmekin viikkoa ettei mun äitini saanut yhtään korttia. Ja hänhän ei voinut soittaa tai lähettää mitään minnekään.
    Eikä hänellä ollut itsellään mitään kokemusta Pohjoismaiden ulkopuolella matkustamisesta, että hän ei voinut muuta kuin pelätä ja/tai luottaa Herran haltuun.
    Minulla sentään on joku taju ja luottamus omaan kokemukseen perustuen, että ihan hyvin sieltä voi hengissäkin selvitä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Next Post

Miten tässä näin pääsi käymään? Elämänkaari 1

pe heinä 12 , 2019
Täytän pian 60 vuotta. Elämänkaari. Täytän pian 60 vuotta. Tämä on minulle suuri yllätys ja ihmetyksen aihe – kuinka olen voinutkin pysyä hengissä tähän asti!?Miten tämä aika meni niin äkkiä?  Vastahan tulin Helsinkiin opiskelemaan ja koko maailma oli auki – ja takkikin 😉Eikä siitäkään niin hirmu kauan ole, kun kävin kansakoulua, luin simona  Viisikoita ja pelasin pesistä  pihalla kavereiden kanssa. Muistellaan yhdessä! […]
Vaula Norrena 2-vuotias taustalla Kyösti

Avainsanat

Seuraa ja tykkää :)

error

Kerro kaverillekin ;)

RSS
Follow by Email
Facebook
Facebook
Instagram